Ammattitaputus

Niin paljon on puuhaa ja kerrankin ihan oikeasti huvittaa tehdäkin sitä. Ei kerkiä kirjottelemaan kun aika menee tehokkaasti parempaan käyttöön.

Sunnuntaina oli treenit. Pitkästä aikaa agilityä. Auto oli Torstin kanssa jossain trancefestareilla joten me käveltiin Ojankoon. Vähän väärin ajotin matkanteon niin myöhästyttiin melkein puoli tuntia Popun treeneistä.. Kerittiin kuitenkin tekemään ihan tarpeeksi.

Ekana keppejä kujalla. Lelulla palkkasin kun haluan nyt vahvistaa loppuun asti menemistä ilman edessä näkyvää palkkaa. Oli vähän vaikeaa, mutta ainakin lelu oli tosi ihana <3 Turhan paljon haastetta vaan kun palkkaus ja kujan kapeus muuttuvat samalla kertaa.

Sitten rataa. Oli tosi pitkä rata ja ihan kaikkia tarvittavia juttuja ei vielä osattu täydellisesti. Tarkottaen siis lähinnä hypyiltä ja putkista tiukkoja käännöksiä. Etenemiset, irtoamiset ja sen sorttiset kyllä hallitaan. Halusin palkata HYS:sit namilla ja Hoopo meni siitä jotenkin ihan sekasin, nenä haki maahan ja vauhti hävisi. Tehtiin tosi pienissä pätkissä ja palkkasin niin namimunalla kuin repimisellä, mutta jotenkin ei vauhtia enää löytynyt. Loppuun tehtiin koko rata vielä yhteen soittoon ja siinä vauhti oli parempi, lopulta se mun kanssa juokseminen on kaikkein parasta.

Simppa pääsi samalle radalle + sen pidennykselle. Oli ihan oma itsensä. Ihan mielettömiä pätkiä ja sitten täysstoppeja. Yksi väläytys oli kun teki useampaan kertaan kepit oikein vaikka irtosin tosi jyrkästi sivuun heti alussa ja väliin jäi pari hyppyä. Muistutuksena itselle kirjaan, että Sinni menee kyllä eteen pelkillä hypyilläkin kun käskyttää MENEMENE. Pelkkää HYPPY-käsky ei merkitse oikein mitään.

Odotellessa Hoppu teki luoksetulon asentoa ja siitä SIVU:a. Aika nättiä osaamista jo oli kun ollaan pari kertaa kotona sitä edessä istumista kertailtu.

Kotiinpäin käveltiin Kristiinan ja Oilin kanssa halki peltojen. Koirat kaahasi koko rahalla. Vaikka Sinni oli juuri tullut radalta kaikkensa antaneena. Nyt se antoi vielä kyydin etanoillekin, sillä kun odoteltiin kaupunkilaisten bussia niin aloin löytämään Sinnistä pikkuriikkisiä etanoita. Niitä vaan löytyi ja löytyi. Joku parikymmentä irrottelin ja yökkäilin. Kotona vielä suihkuttelin limoja irti ja toivoin, että kaikki olisi nyt poissa, sänkyyn en niitä halua. Hopussa ei ollut kuin kaksi etanaa.

Maanantaina juostiin Vuokin kymppi pitkästä aikaa. Mulla ja Hopulla kulki ihan ok, mutta Sinni se vaan peitsasi. Loppulenkistä osuttiin jonkun tädin koirien irtijuoksutuksen keskelle. Tulivat tietysti jalkoihin eikä tädillä ollut mitään sananvaltaa. Mun koirat oli flekseissään mun takana ja pidin kiinni niistä nauhoista. Jossain välissä irtokoirat hyökkäsi päin ja meikäläiset teki väistöliikkeen niin, että fleksinauhat poltti etusormen taipeen auki. Siinä kohtaa pääsi multa niin kova huuto, että loppui pelleily siihen. Yhtäkkiä kaikki koirat oli oikein kilttejä ja tottelevaisia... Sormi on saakelin kipeä, mutta olinpa voittaja.

Tiistaina oli mun ja Sinnin uuden osteopatiaharrastuksen aika. Ensin Johannan hoitoon pääsin minä. Olipahan taas antoisaa ja hienoa myös siksi, että olin paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla. Kun Sinnin vuoro tuli, hän suuntasi autosta suoraan sisään. Oli todella rauhallinen ja järkevä heti alusta asti. Vähän piti periaatteesta vastustaa kosketusta ensin, mutta kun kun pääsi siihen kyljelleen, meni silmät heti kiinni. Siinä Sinni nautiskeli koko session ajan ihan joka solullaan. Viimeinkin olin ymmärtänyt tuoda hänet ihan oikean ammattilaisen hellittäväksi. Etujalat ja selkä (rintaranka?) oli tiukalla, tosi pahastikin. Mutta ne saatiin kuntoon ja takaosa oli onneksi ja yllätykseksi aika hyvä. Sinni venytteli tosi autuaasti, sitten lopuksi kun viimein suostui nousemaan ylös.

Keskiviikkona lenkkipäivä. Hoidon päälle tehtiin leppoisa alle tunnin pyörähdys. Sinni ravasi kivasti ja oma meno vasta rentoa olikin. Hopulla oli tosi tylsää ja jouduttiin neuvottelemaan useasti ja kovaan ääneen siitä, että remmissä ei riehuta. Neidin virtaisuus oli kyllä ihan tiedossa eilisen tekemättömyyden jälkeen.

Illalla otin Hopun mukaan treenejä vetämään. Kerittiin ennen treenejä sopivasti ottamaan vauvakentällä pienet sessiot. Alkuun ja loppuun leikkiä, jossa tehtiin helppoa kujaa harjoitellen lelulla palkkautumista. Hienosti meni nyt suoraa ja lujaa. Välissä tehtiin namikupilla puomia. Ensin pienet härkkimisharjotukset, sujui hienosti. Sitten koko este. Meni tosi kovaa, mutta teki kaikkensa pysähtyäkseen oikein, eikä kertaakaan yrittänyt varastaa kupille vaikka jäin kauas taakse. Hienon hieno taituri.

Trieenien ajan Hoppu hengasi kentän laidalla ja opiskeli äidiltään istu-maahan-namituksia. Oikein rauhassa ja nätisti osasi olla, järkevä koira. Odottelu palkittiin treenien jälkeen taas Hopun kivalla. Nyt tehtiin leikkiosuudet putkijarrutusta ja namiosuudessa aikuisten puomia. Putkijarrutus on kääntymistä ja se ei kertakaikkiaan ole Hopun suosikkeja. Aika paljon ja pitkään olisi halunnut kaahata vaan suoraan putkesta ulos, mutta alkoi sieltä lopulta tulla kääntymistäkin. Ihan hyvä eka kerta, kääntyi jo ihan tiukasti putkesta ulos, mutta ei vielä halunnut kiihdyttää siitä leluun. Metodi oli siis jättää koira putken päähän istumaan, näyttää lelua sieltä toisesta päästä ja kun päästää koiran putkeen niin lelu lähtee sivuun ja siitä putken myötäsesti takasin päin. Käsky LÄS.

Se puomi sujui ihan osaajan tyylillä, lujaa ja tarkasti. Oli kivaa olla Hopun kanssa kaksistaan, hän on sillon niin kauhean mukava.