torstai 19. tammikuuta 2012

Hinausköysi se on

Kylläpä olikin nautinnollinen lenkki tänään kaikissa uusissa vermeissämme. Ei haitannut vaikka tulee lunta ja mereltä tuulee vaakasuoraan ja kaikki polut on peittyneet kinosten alle.

Nilkkaimet on todella oivalliset, pysyi jalat tiiviisti lämpiminä ja lenkin lopussa vaan päästin lahkeisiin pussiin kerääntyneet pari litraa lunta pois. En siis edes huomannut niitä lenkillä, ovella ihmettelin miten tuntuu hassulta lahkeet. Ehkä voi miettiä laittaisko lahkeet tiukemmalle vai kokonaan löysälle jos nyt jatkossa tulee tällasia kahlaussäitä vielä.

Flow:t toimi lämmön suhteen siis ihan yhtä hyvin kuin nilkkaimet. Varpaat vähän paleli alkuun, mutta kyllä ne siitä liikkeessä lämpeni. Pukemisen kannalta ja muutenkin käytössä materiaali on kyllä raskaampi kuin KSO:t. Oli oikein vaikeuksia saada kaikki varpaat paikoilleen ja juostessakin oli jotenkin kankea tunne varpailla. Se tietysti saattoi johtua myös todella pehmeästä alustasta. Ei varpaisiin saa tuntumaa kun upottavaan maahankaan ei kunnolla saa tuntumaa. Tässä säässä luulen, että sukat ja KSO:t olisi olleet ihan yhtä hyvät jalassa. Todellinen etu Flow:n puolelle tulee esiin sitten räntäkeleillä, toivottavasti.

Hinausköydestä tehdyt vetonarut oli ihan mielettömän hyvät! Ne ei paina yhtään mitään. Ovat lyhimmillään niin lyhyet ettei varmana sotkeudu jalkoihin, eli ei tarvi kokoajan olla käsin järjestelemässä niitä. Silti venyivät kevyesti tosi pitkälle ja koirilla oli hyvin tilaa liikkua. Supervenyvyys toki vaikeuttaa narujen käyttöä käskyttämiseen ja noiden kanssa pitääkin kanssakäyminen hoitaa sanallisesti. Onneksi ei meillä paljon mitään sanottavaa ole. Alussa tapeltiin Hopun kanssa, tätä hauskaa narua ei saa repiä yhtään, mutta viesti meni perille kun oli pakko. Yksi koira piti ohittaa ja siinä olisi ollut kiva saada Sinni kunnolla remmiin, mutta harjotellaan niitä näin vaan lisää.

Kumpikin koira onnistui irrottamaan itsensä kerran narusta ihan vaan ravistelemalla, nuo lukot on vähän hepposet... Vedin kumiputken lukon päälle ja ainakin toistaiseksi se riitti. En ala nyt vaihtamaan noita uusiksi.

Ja mikä parasta! Syystä tai toisesta Sinni ravasi tosi hienosti KOKO matkan! Joutui kulkemaan vähintään kymmenen sentin hangessa ja lumi kyllä tarttui, mutta silti tyyppi ravasi edellä vahvana koko ajan. Omat sykkeet huiteli liian korkealla, mutta siitä viis kun muuten sujui ja tuntui itsestäkin hyvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti