Vääjäämättä lähestyy meidän Tärkeä hetki. Se vasta huisia onkin! Tulee hieno retki, täynnä hyvää fiilistä. Kaikki on tehty mitä on osattu ja nyt mennään näillä mitä on kasassa.
Tällä viikolla on kasattu ensisijaisesti juoksulenkkien alottelua. Tiistaina juostiin tai siis liukasteltiin koko jengi. Otin Hopun mukaan fleksissä kun halusin katsoa miten sujuisi. Eteneminen oli aika hankalaa jo pelkästään lipsuvan ja märän maaston takia, mutta ei sitä hirveästi helpottanut joka suuntaan sätkivä pentukoira. Tai okei, suurimmaksi osaksi se hidasti matkaa roikkumalla remmissä vaikka se on kiellettyä.
Iltasella ei enää jaksettu lähteä ulos venäyttelemään ja kastelemaan jäseniä. Teimme sitten iltaruuan eteen töitä naksutellen. Hoppelsson opetteli ihanan varmasti ja selkeästi kiertämään takajaloilla ympyrää etujalat korokkeella. Pienempänä sen kanssa naksuttelu oli jotenkin tosi jähmeää ja siksi ei sitä ole harrastettu. Jähmeys oli ilmeisesti sen täsmällisyyttä, se ei turhia hillu vaan tekee terävästi sitä mistä palkataan ja sitten jos naksuttelija mokaa niin Hopun mielestä hommasta menee järki. Nykyään siis antaa jo vähän anteeksi huonoja ajoituksia ja sitä on oikeastaan aika helppo työstää.
Sinnille aloin opettaa etujaloilla seisomista. Homma kyllä eteni hyvin, Sinni tiesi mitä haluan, mutta kun se ei ole tolla varrella kovin helppoa. Ei taideta tätä reenata enää enempää, sen verran pahasti vetää selkää kippuraan kun pitää yrittää nuo kilometrikoivet saada heikon selän yläpuolelle.
Keskiviikkona jäi juokseminen väliin. Oli omat jalat niin kipeät eilisestä ettei huvittanut lähteä enempää reväyttelemään. Otin sitten yliaktiivisen Hopun mukaan töihin. Olikin aika hauskaa! Marjiksessa mentiin alapihalle leikkimään. Leikki sujui niin hyvin, että otin pikku-A:n esiin. Siinä tehtiin parit peruutuskontaktit oikein mallikkaasti ja ekaa kertaa ikinä lelulla palkaten! Pikkuotus olisi halunnut leikkiä aina vaan enemmän ja jäi hyvä nälkä kun lopetettiin.
Varastolle otin pari palloa mukaan ja voi juku miten Hoppu toi palloa vaikka kuinka! Pallo taitaakin olla kivempi kun repiminen, tai ainakin meille helpompi.
Käytiin välillä ulkona ja Hoppu veti hullut hepulit hangessa :) En ole sen ennen huomannut lunta huomaavan ollenkaan, mutta nyt selvästi lumen kaivaminen ja siinä juokseminen oli sikasiistiä!
Illalla käytiin äklöttävä lenkki pimeässä Ojangossa. Kahlasin siellä nilkkaa myöten sohjossa, mutta paljon ei enää liukasteltu. Aktiivipäivän jälkeen Hoppu oli nyt aika kilttiä koiraa illalla, nukkui ja söpösteli minkä kerkesi.
Tänäaamuna maa oli jo kokonaan sula ja aika kuivakin. Päästiin siis yhdessä juoksemaan. Nyt laitoin Hopun samanlaiseen joustonaruun vyöhön kiinni kuin Sinnikin, niin oli vähän helpompi käsitellä. Lisäksi otin aika paljon tiukemman linjan remmissäroikkumispelleillyn kanssa. Nyt meni jo aika sujuvasti. Hyvä lenkkikaveri Hopusta tulee.
Lenkin jälkeen lähdettiin suoraan Ojankoon koeajamaan hallia. Piti ottaa pikatreenit kun ei ole muuten tällä viikolla mitään tehty. Kaksi kertaa kumpikin pääsi esille. Sinni teki keppejä ja keinua kerraten vaan sitä mitä osaa. Hyviä toistoja saatiin ja oli kivaa.
Hoppu kävi ensin vaan leikkimässä pallolla. Hienosti leikkikin! Toi sitä kuin vanha tekijä ja taas se olin minä joka halusi lopettaa! Tokalla kiekalla tehtiin kujaa namipalkalla. Ei olla sitä pitkään aikaan tehty kunnolla ja oli hyödyllisen tuntunen treeni.
Koska juoksulenkki ja treeni ei ole vielä mitään, me mentiin tietysti vielä uimaan. Ensin Sinnin vuoro pumien kanssa. Hienosti meni niin kuin aina, nyt en laittanut remmiä ollenkaan vaan Sinni meni alusta asti uimaan ihan käskyllä. Kokeiltiin kääntymistä ja aika hienosti Sinni seurasi käsiohjeita vedessä! Taitouimari Simppa!
Sinnin jälkeen oli Hopun vauvauinnin vuoro. Meidän kanssa uimaan tuli kolme muutakin pentua: käävil, berni ja grey, kaksi jälkimmäistä siis hervottoman kokoisia. Ei se Hoppua haitannut, uimaanhan tänne tultiin eikä seurustelemaan. Hoppu oli ihan superhieno! Kehittyi ihan huimaa vauhtia. Jokaisella altaanmitalla oppi jotain uutta. Lopussa se ui jo koko altaan ympäri ilman liivejä tosi hyvällä tekniikalla ja lujaa, kuunnellen mun ohjeita riippumatta missä olin.
Ei mennyt pupu pöksyyn vaikka vastaantulijan remmi sotkeutui jalkoihin, tai vastaantulija meinasi tulla yli. Hän jatkoi vaan matkaa ja selvisi voittajana. Hopun vauhti oli toiselta planeetalta muiden uimareiden kanssa ja vähän väliä se joutui ohituksiin ahtaisiin väleihin. Mutta se handlasi kaikki tilanteet, osasi kääntyä, etsiä pudonneita leluja, ei haitannut vähän sukellellakaan.
Ainoa mikä vielä on työn alla on itse altaaseen meno. Sama homma kuin Sinnillä siis. Kumpikin menee kyllä kauniisti uimaan kun etujalat on kokonaan vedessä, mutta kumpikin pitää ensin pakottaa siihen rampille. Sinnihän nykyään menee jo ihan käskyllä, joten eiköhän Hoppukin tuosta vielä opi. Sitten kun oppisivat vielä nauttimaan siitä vedessä pysymisestä, niin etteivät tulisi altaasta ylös ollenkaan.
Uimalasta ajettiin suoraan viemään Hoppu Marjolle ja nyt valmistaudutaan Sinnin kanssa aikaiseen aamuun. Täytyy laittaa jäitä tulemaan pakastimeen, niitä ei voi olla liikaa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti