Nyt ylittyi kynnys kirjoittamiseen. Kerrotaan silti mitä tapahtui ennen sitä.
Maanantaina ja tiistaina käytiin aamulla hölkällä. Sinni ravaa jo sillon tällön. Hoppu edelleen haluaa roikkua narussa puoleen väliin ja välillä säntäillä edestakas, loppumatkan ravaa kivasti ja jopa vetää vähän.
Maanantaina oli uimapäivä ja Hoppu oli entistä vesivedompi. Meni jo ihan itsekseenkin veteen ja olisi jatkanut vaikka kuinka kauan, aika loppui ihan kesken. Sinnihän aina väsyy aika pian ja viimeisen 10 min vaikuttaa tosi uupuneelta altaan reunalla, vaikka ui ihan nätisti. Vaikka on siis käyty uimassa jo aika paljon. Ehkä se kunto siitä pikkuhiljaa silti nousee. Onhan uiminen Sinnille varmasti vaikeampaa kun ilman liivejä takapää painuisi melkein pohjaan..
Tiistaina nautiskeltiin lumisesta metsästä, ihanaa kun siellä näkee ilman mitään lamppuja vielä pimeälläkin. Lenkin jälkeen käytiin Hopun kanssa tossa rannassa riehumassa. Piti päästä leikkimään kun tuntui, että lenkillä ei tarpeeksi saanut purettua energioitaan. Kyllä me saatiinkin purettua jotain. Ainakin oli hirmu hauskaa, suureksi osaksi ihan vaan lumessa yhdessä peuhaten, me ei mitään leluja tarvita. Vaikka vähän kyllä revittiinkin.
Tänään keskiviikkona oli Lahti-retki. Ennen seitsemää jo lähdettiin matkaan jotta saatiin päivä hyödyllisesti käytettyä. Ja niin kai saatiinkin. Alkuun heti treenit oikeaoppisen lenkin jälkeen.
Simppa keskittyi ekalla vuorollaan keppeihin. Oli hyvä kerrata kepeille hakemista avokulmaan ja kauempaakin. Alkuun oli kovin hankala orientoitua, Sinni olisi vaan halunnut kaahata ja riehua. Pikkuhiljaa sieltä alkoi irtoamaan oikein hienoa osaamista. Haasteita tuotti myös esteet ennen keppejä ja mun oleminen ulkopuolella. Saatiin paljon toistoja kun tehtiin vain kahdella 2by2 keppiparilla. Tällasia treenejä sais tehdä enemmänkin.
Hopun eka vuoro tehtiin hullun hauskaa vauhtiympyrää putki-putki-hyppy. Hepulivauhdilla pieni tyyppi kaahasi ja oli yhtä hymyä koko ajan. Alkuun ei ne putken suut ihan löytyneet, mutta upeasti alkoi niitä etsimään. Tosi hienosti irtosi ja luki rataa.
Sinnin tokalla kiekalla tehtiin ratapätkiä. Aikamoisella raivolla tehtiin hommia ja sain hampaat läpi yhdestä sormesta. Silti tehtiin tosi hienoja pätkiä kun oikein tsempattiin. Sinni painoi ihan kaistapäävauhtia ja osasi silti seurata ohjausta/lukea rataa. Hypyissä oli vain pumpit kuten nyt aion pitää kunnes hyppääminen on treenattu kuntoon. Toivottavasti onnistun nyt kehittelyissäni hyppytreenikaluston aikaansaamiseksi.
Hoppeli teki vikan varvin ensin pussia. Korkeavireen pussi on maailman raskain, joten koska se sujuu nyt mainiosti niin pussi on nyt tosi vahvasti hallussa. En nyt tiedä onko käsky PUS vai LÄPI.. Ehkä PUS on huono kun loppuu S:ään ja pussillahan ei tosiaan kuulu kääntyä tiukasti. Jos PUS olisi sitten putkijarru.
Pussihommien jälkeen tehtiin vielä puomia tietysti. Tänään piti alkaa ottaa jo tiukempaa linjaa, namia ei tipu jos valuu yli ja peruuttaa vasta sitten takaisin. Sillä saatiin esiin testailua, Hoppu alkoi kokeilemaan jos jonkilaista versiota namitettavasta suorituksesta. Toivottavasti olin silti tarpeeksi johdonmukainen ja tämä treeni vei osaamista eteenpäin. Tietysti peruuttaminen on looginen tarjottava kun siitähän koko opetus aloitettiin. Mutta miten se nyt ei millään mene jakeluun, että nopeammin saa namin jos malttaa pysähtyä heti oikealle paikalle..?
Treenien jälkeen reipas hankilenkki. Metsässä oli lunta jo polveen asti ja Hoppu painoi ihan hulluna koskemattomassa hangessa. Nautin niin katsoa sen menoa, kukaan aiempi koirani ei ole tykännyt punnertaa polkujen ulkopuolella. Pakkasta oli sen verran, että Sinniin ei edes tarttunut kovin pahasti lumi ja silti se kulki vaan perässä polulla. Onko se sitten turkista riippuva asia, aiemmilla koirillani on ollut kylmä hangessa? Vai onko ne kaikki vaan laiskoja/heikkoja/huonokuntoisia?
Koirat väsytettyä oli hyvä mennä shoppaamaan. Löytyi mainioita aarteita, kyllä meidän nyt kelpaa mennä juoksemaan ja omien lelujen kanssa uimaan. Lenkkivarustus sai viimesilauksen kun tulin kotiin: Flowt saapui!
Voi olla ihan vaan kyse erilaisista mieltymyksistäkin. Omissa koirissani on (ollut) lyhytkarvaisia palelijoita, pitkäkarvaisia tyyppejä jotka lakkaavat läähättämästä -20 asteen tienoilla sekä kaikkea siltä väliltä ja lämmönkestävyyten katsomatta osa on tykänneet umpihangesta kuin hullut puurosta ja osa ei vaan voi sietää. (Kunnoltaan luulisin että kaikki ovat enempivähempi saman vertaisia kun samoja polkuja tallataan vuodesta toiseen.)
VastaaPoista