Niin vaihtui vuosi, jopas jotakin. Ei se meille mitään kuulu, elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Varsinkin kun loppuvuodesta alotettiin taas Sinnin kanssa pyöräily niin reippaana. Torstaina nimittäin käytiin Jopolla Marjiksessa hakemassa työkaluja Ponin korjaukseen.
Matkaa oli siis tuplat normaaliin lenkkiin verrattuna ja välissä vain sellanen puolen tunnin huilitauko. Tosi hienosti silti Sinni juoksi. Uuden reitin piristämänä pidettiin jo alusta asti ihan hyvää vauhtia. Tai sitten vauhti tuntui kovemmalta vaihteettomalla pyörällä perässä sotkiessa.
Hoppulin päivän puuhat oli matkata mukana töissä. Varastolla olisi leikitty ihan loputtomasti vaikka olisi töitä pitänyt tehdä. Sitten kun vartavasten otettiin lelu ja olisi leikitty ulkona niin ei paljon huvittanut.. Eipä siis leikitty.
Perjantaina laumamme taas levisi ympäriinsä. Sinni Marjiksen koirahoitolaan, Hoppu äiskän hellään huomaan. Me ihmiset perinteiselle uudenvuoden mökkiörvellykselle. Kaikilla meni tahoillaan ihan hyvin, ainoastaan Sinniä oli vähän hermostuttanut poksuttelut. Sinni taisi sitten tosiaan ryhtyä paukkuaraksi, olipa hyvä anti elämäni ainoalla koirakoulukurssilla.. Okei, se oli sivuvaikutus, ei kurssiin kuulunut ampuminen vaan pauke kuului viereisestä metsästä.
Hoppu oli pitänyt koko rahalla lystiä. Esim. kun en kerinnyt/selvinnyt ajoissa hänen treeneihinsä niin Hoppu käytti tilanteen hyväksi ja herkutteli ilmeisen ison osan Frolic-pussista Marjon autossa. Olivat siis koko jengi autossa vapaana kun ei takaluukku ollut auennut. Suurenmoisena onnenpekkana juuri Hoppu löysi ilmeisesti pussin ja sai löytäjän etuoikeudella herkutella ensin. Vasta kun hain herkuttelijan lenkille niin Vimma pääsi hyötymään kiistattomasta valta-asemastaan ja hoitamaan pussin loppuun. Tässä vaiheessa en siis tiennyt lapsen omatoimisuudesta ja ihmettelin vaan miksi Hoppu koko ajan etsi sulia ojia kuin olisi janoon kuolemaisillaan.
Kotona sitten selvisi janon syy kun tyyppi puklasi ison lätäkön punertavan oranssia vettä ja erinäisiä Frolic-paloja. Vieläkään en tiennyt tilanteen vakavuutta vaan annoin ihan normaalisti ruuan. Jaksoi ahmatti syödä melkein kaiken. Iltalenkillä sitten alkoi tulla tuotosta ulos ja tulostus jatkui yön mittaan sekä vielä aamulla. Noin kymmenen valtavaa oranssia läjää sekä vielä yhdet oksut saatiin. Ihan kiitettävän määrän oli ahminut. Ja aamulla olisi silti syönyt Sinnin ruuan kun ei itse saanut.
Vähän muuten otettiin menetettyjä treenejä takaisin ja tehtiin keppejä ja kontaktia Kristiinan avulla. Näin jälkikäteen en ihmettele miksi Hoppu vaikutti vähän vaisulta ja jätettiin treenit aika vähiin.
Tänään sitten käytiin jatkamassa hyvin alkanutta Sinnin raviurheilua ja nyt juoksin minäkin! Päätin nyt juosta itse tai pyöräillä kaikki Sinnin ravit. Me ei mitään juoksumattoja tarvita! Täyty tosin alottaa nyt taas rauhallisesti ja vain 15 min juostiin. Hienosti Sinni silti ravasi mun hitaassa vauhdissa, olipas kivaa! Varppiksilla tarkeni ihan hyvin kun oli kuiva maa.
Katsotaan miten huomenna selvitään kun maa on nyt kaikkea muuta kuin kuiva. Täytyy varmaan harkita Icebug-periaatteen pyörtämistä jos tuo loska aikoo jäätyä maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti