Perjantaina tehtiin lenkki periaatteella "jäisillä poluilla saa kulkea vain ylittämisen verran". Tahkottiin siis koskemattomia metsiä. Lunta siellä oli vain semmonen 5 cm, joten oikein oivaa maastoa kulkemiseen. Myös Sinnille, vaikka asteet nollassa olikin, noin matala lumi ei yletä edes tarttumaan. Pian huomasin kulkevani historian lehdillä, mentiin siis niissä paikoissa joissa Piipan ja Kiran kanssa tuli kierrettyä. Niin on tienoot ja mieltymykset muuttuneet, enää ei tule kuljettua siellä missä ennen. Sinänsä outoa, että noin pienessä metsässä voi mennä noin totaalisen erilaisia lenkkejä, kyse on ihan muutaman kymmenen metrin eroista reittivalinnoissa.
"Umpimetsä"-lenkki oli aika rankka. Sinni löysi koko ajan jotain jälkiä ja huiteli ties missä. Hoppu seilasi meidän väliä. Loppulenkistä oli jo pakko luistaa periaatteista, tultiin jäistä polkua pitkin kotiin koska ei enää jaksanut kiivetä noita loputtomia kallioita ja risukoita eestaas.
Lauantaina koitti pitkään odottamani yhteisuinti! Mikan avulla ja Martan seurana mentiin laittamaan kummatkin koirat yhtäaikaa altaaseen, hiljaa ja hallitusti. Sehän sujui paremmin kuin hyvin! Kun molemmat oli remmissä ja leluilla ei leikitty altaan ulkopuolella niin kukaan ei huutanut yhtään! Alkuun piti molemmat pakottaa veteen, mutta pian Hoppu muisti taas sukuvelvoitteet ja alkoi uimahyppimään. Sinni piti loppuun asti vähän avittaa veteen. Kyllä molemmat uivatkin aika rankasti, saattoi olla lopussa ihan rehellistä väsymystä Sinnin käytös. Hopulla ei mitään väsymystä kylläkään näkynyt, siellä vesipeto polskutteli tasaisen tehokkaasti aina vaan.
Kuivaus oli samassa hengessä, Hopun mielestä mielettömän hauskaa ja Sinnistä kurja pakko. Hoppu on nyt kehittänyt kuivaamisesta valtavan hupinumeron. Siinä saa pidellä mahaansa naurusta kun pieni mönkijäinen kierii, pyörii, puskee, potkii ja sätkii kuivaten itseään pyyhkeisiin ja osittain kuivaten märkää lattiaa itseensä..
Uimareissun jälkeen myönsin Sinnin juoskun nyt alkaneen. Kivasti olisi juuri tullut ekat hallitreenit ja uintikin maanantaina. No Hoppu saa sitten tuurata.
Sunnuntai on 15. päivä eli pieni Hoppendaali täyttää 1/2 vuotta! Paljon onnea hänelle, sisarilleen, äidilleen, isälleen, kaikille muillekin sukulaisille sekä tietysti kaikille ihmisille, jotka ovat saaneet kunnian olla mukana tässä hienossa periodissa! Jatkoa on luvassa :)
Aamu aloitettiin reippaasti juoksulenkillä. Meni puoli tuntia, jonka aikana Sinni ei ravannut varmaan askeltakaan, Hoppu roikkui remmissä ekan puolikkaan ja loput ravasi ihan kivasti. Täytyy nyt sitkeästi vaan jatkaa, jossain vaiheessa vauhti kiihtyy ja Sinnikin alkaa ravaamaan..
Iltasella Hoppu pääsi tuuraamaan Sinniä treeneihin, omantasoiseen ryhmäänsä tietysti, hyvin on meillä asiat järjestetty :) Ensin tehtiin paikallaoloa ja yhdessä juoksemisia. Varsinaisiin hommiin ryhdyttiin puomin ylösmenolla. Siivekkeiden avulla homma on varsin helppo ja vaikkei tällaista ole juuri tehty niin mainiosti meni. Välissä rauhotuttiin ja sitten juostiin kujaa. Pitää alkaa lähettää kauempaakin ja ylipäänsä pitäisi treenata nyt enemmän. Mikähän siinä on kun en ole vielä käyttänyt hienoa hallia enempää hyväksi.
Ennen treenejä käytiin omalla porukalla ja treenien jälkeen koikkereiden kanssa lenkillä. Kaikilla muilla oli tosi mukavaa, mutta Sinnin oli taas tyydyttävä säestämään tapahtumia remmistä. Välissä hän pystyi jo olemaan ihan hiljaa vaikka tenavat vilisti nenän edestä, kyllä Sinnin joskus voi vielä päästää irti.
Hopun synttärilahjaksi annettiin 41 koon takki Nenalle ja Hoppu siirtyy nyt 45:seen, eli iso tyttö on jo! Samankokoinen takki kuin äidillään ja ihan sopiva! Tosin Kiusalle se on vähän nafti ja Hopulle reilu, mutta silti. Lisäksi mittasin tyypin (jo pe) ja tulos oli jotain 39 ja 43 väliltä, oikein hyvä mittaus siis :)
Työt näkyvät edistyvän yhtä hyvin kuin minullakin.
VastaaPoistaB