Tämä on Sinnin kolmas talvi, kaksi edellistä on ollut ennätyskylmiä ja -lumisia ja niistä toisen Sinni vietti parannellen leikattua polvea. Silti tämä talvi on nyt kaikkein hankalin, ainakin siltä tuntuu nyt. Toi hiivatin nuoskalumi tarttuu Tööpön höttöseen karvaan ja pian rimpula raahaa mukanaan kilon painoja joka jalassa. Ei sitten enää ookkaan niin kivaa kirmata hangissa vaikka periaatteessa Sinni rakastaa lunta. Pitää kokeilla jotain öljykylpyjä, pakko tohon on joku muu keino olla kuin haalari tai trimmeri.
Tästä lumiongelmasta nautittiin tänään kahteen otteeseen. Ensin reilun tunnin reippaalla alkulenkillä Lahdessa. Muuten tosiaan oli tosi kiva lenkki, mutta Sinnin oli välillä turhan rankkaa pysyä mukana. Hopulle ei tarttunut kuin muutama hassu pallo pöksyihin. Kirvan ihmekarvaan ei jäänyt yhtään mitään.
Hyvän lenkin jälkeen oli hyvä mennä tekemään hyvät treenit. Sinni harjotteli suoraan etenemistä. Se sujui palkkahenkilön avulla oikein hyvin. Sain siis juosta mukana ja silti katse oli vaan eteen. Ihan hullua vauhtia meni. Sitten otettiin suoran päähän putki ja kyllä meni hankalaksi. Putki oli mutkalla ja ehkä Sinni oli niin orientoitunut menemään suoraan, ettei siihen mutkaan voinut mennä. Täytyy ilmeisesti treenata putken hakemista vähän helpommissa yhteyksissä ensin.
Hoppenpoppen harjoitteli uusia hyppykäskyjä. Käskyt ovat nyt HYPPÄÄ ja HYS. Nyt pitää pitää noista tiukasti kiinni, ei mitään koko ajan vaihtuvia sanoja enää. Ihanasti kaahasi lapsonen. Ei tässä nyt vielä mitään osaamista testattu kunhan vaan sisäänajettiin sanoja myös mulle. Ne suoritetut kuviot oli ihan vanhoja tuttuja, tosi simppeliä.
Simpparainen teki hyppytekniikkaa tokan ja vielä kolmannenkin kiekan. Ekana perussarjaa ja sitten korkeudenarviointia. Kyllä kaipaa treeniä kovasti. Pystyy kyllä hyppäämään oikein kivasti 45cm mutta väsymys näkyy tosi isosti heti. Nyt pitää askarrella vaan ne omat hypyt.
Hoppu otti vikalla kiekallaan puomia. Ei siinä mitään kovin syvällistä tarinaa syntynyt, mutta viimeinen palkka tuli ekasta kokonaisesta puomista joka päättyi esimerkilliseen kontaktiin! Hauskaa on, että koko suoritukseen ei liity nyt mitään muuta käskyä kuin vapautus-JES. Täytyy vähän fiksata sitä vielä jatkossa, mutta ihan hyvä näin.
Loppulenkiksi otettiin vielä ihan hyvä kierros johon kuului koirapuistoilua melkein avoimessa metsässä. Ei se kyllä ollut koirapuistoilua kun koko ajan liikuttiin. Myös Sinni, vaikka saikin taas kivat punnukset jalkoihin. Sinnin klönttejä sulateltiin vielä lopuksi hallissa rataa rakennellen. Sinni sai juosta vapaana mukana, eli saimme kuulla nonstop huutoa. Jepa jee.
Illalla oli kotona kovin väsynyttä sakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti