Harmoonista

Viikon oikea sunnuntai tarkotti koirille vain lenkkiä aamulla. Mentiin ekaa kertaa tänä talvena jäälle kun hanki kantoi ja ei varmaan enää kauan viitsi sinne mennä. Illan tullen oltiin sitten jo tehty tarjous taas.

Maanantaina mentiin viimein Sinnin äitille kylään. Siellä on juoksumatto ja kivempi käydä koklaa osataanko ja halutaanko me käyttää sellasta ollenkaa. Vaikka akuutein tarve oli sillon joskus talven tullessa ja siitä asti on pitänyt mennä kylään testaamaan.

Mattoilu oli meille molemmille yhtä outoa, en siis voi väittää Sinnin olleen mitenkään erityisen vastahakoinen. En oikein ole varma onnistuuko kunnollinen rento ravi tollasella kapistuksella. Ekalla kerralla ei vielä onnistunut kun en uskaltanut laittaa tarpeeksi vauhtia. Mattohulluttelun jälkeen päästiin kokeilemaan vielä oikeaa koirien jumppapalloa. Siinä saatiin hienosti venytettyä Simpan selkä ja jalat. Hoppu pääsi pallolle tasapainoilemaan. Hieno koirien kuntosali oli!

Jumppailun jälkeen nautiskeltiin seurasta ja hienosta pihasta. Hoppu oli muutenkin kuin kala vedessä, mutta erityisen herttaista oli kun kaksi vaaleaa teiniä leikki yhdessä. Hopun värinen pumipoika Vincent on 9 kk ja hurmaava nuori mies. Sinni vaan mielisteli Chili-mamaa eikä kiukutellut edes puoliveljelleen Vincentille vaikka näkikin sen ekaa kertaa.

Illalla oli niin ihanan pitkään valoisaa, että tehtiin vielä kunnon lenkki. Olisi voinut väittää, että tyypit oli jotenkin väsyneitä jos katsoi sitä miten he käyttäytyivät. Ei yhtään turhaa huutoa vaan kaunista rentoa menoa ja tottelevaisia koiria. Itse väitän syyn löytyvän enemmän "hihnan" tästä päästä, olin vaan rauhallinen ja määrätietoinen. Ei kiirettä mihinkää vaan ollaan kunnolla siellä missä ollaan. Leikittiin peräti kepeillä kummankin kanssa yhtä aikaa ja yhtään huutoa ei tullut!! Ainoa ongelma oli, että Hoppu ei tuonut keppiä kovin helposti takaisin koska kepit on olleet sillä vaan itsellä tähän asti.

Tänään tiistaina oli Ojanko-päivä. Hain Marjiksesta meijän laina-2by2-kepit ja merkkasin ne Pompan ominaisuudeksi, hyvin sopivat Pomppa-kentän varustukseen. Nyt on tosi järjestelmällistä treeniä kun Sinni tekee hyppäämistä ja Hoppu keppejä.

Sinni hypyt:
1. Set point okseri takarima 20-30, meni nätisti.
2. Arviointisuora eka 25, toka ja kolmas 30. Meni ali kolmannen, laitoin 25 ja meni ali edelleen. Vasta kun oli 10, meni yli. Ei jotenkin askeleet sopineet ollenkaan joten laitoin muutkin alas, tokan 5 asti. Kerran teki yhdellä väliaskeleella ekan välin ja näytti hyvältä. Muuten otti aina ekan innarina ja toka väli oli ihan hirvee. Pitäs päästä nyt ekspertin konsultaatioon, miten tossa pitäs edetä. Mun mielestä ei nyt arvioi oikein etäisyyttä eikä korkeutta ja koko suoritus on kaamean jännittynyt.
3. Perussarja 15cm oksereilla, se meni mielestäni hyvin vaikka vedätin aika paljon.

Sinni teki venytyksiä, jalkojen välistä pujottelua ja Kirvailua ennen tai jälkeen vuorojensa.

Hoppu teki kaksi ekaa vuoroaan keppejä. Tarkoitus oli olla itse siellä kupilla ja Hopun kiertää keppien alkuun. Mutta ihan niin simppeliä se ei ollut. Piti aloittaa yhdellä parilla joka oli kunnolla vinossa. Siitä se sitten lähti ihan hienosti. Toka vuoro tehtiin kahdella parilla ja kyllä se vaan osasi. Avokulman puolella oli hyppysiivekkeitä tiellä ja sieltä oli pitkään vaikea löytää oikein sisään. Kun sitten tajusin ottaa häiriöt pois niin alkoi kyllä sujua.

Vikan vuoron Hoppu teki rengasta pallolla kun namit loppui. Hienosti meni sekin, kyllä löytyi oikea kolo vaikka otettiin takaakiertohyppy alle! Ja leikkiminen maistui, kerran jopa maistoi mun hihaa irrotuksen jälkeen! Huutia tuli eikä toistanut.

Parasta kaikessa oli, että me ei aiheutettu mitään häiriötä viereisen kentän tokoilijoille!!! Mun hienot kiltit koirat oli ihan hiljaa!! Okei, Hoppu yritti kyllä huutaa aluksi, mutta tarpeeksi selvä kielto hiljensi kiljukaulan ja sitten pidettiin vaan koko konkkaronkan mielentila tarpeeksi rauhallisena. Se oli harmoniaa se!

Loppulenkillä lähdettiin katsomaan joko pääsisi vähän pidemmälle Ojangosta, mutta jouduttiin sitten tulemaan ruuhkaisia latuja takaisinpäin.. Ei saatu sauvasta ja latu oli niin kovaa, ettei aiheutettu mitään vaurioitakaan.

Kaiken kukkuraksi voin ylpeänä todeta, että me autoillaan nykyään ihan hiljaa! Jopa autosta poistuminen tapahtuu suhteellisen rauhassa. Pitää vaan itse jaksaa rauhottua ja vaatia käytöstä loppuun asti.