Tässä!

Se oli lenkkipäivä. Aamusella tunnin ravit Vuokin ympäri. Mulla kulki, Töötöllä kulki, Hopulla vähän nikotteli kun onhan toi nyt eläinrääkkäystylsää. Kaiken kukkuraksi mulla oli uusi huippuhieno supermukava räikeänkeltainen juoksutakki! Flow:t ja nilkkaimet saa vaan kanssa laittaa jo varastoon ja siirtyä kesävarustukseen varpaillekin. Tai ei nyt ihan vielä, siis kokonaan kengättömäksi, kuten aikomus on.

Illansuussa oli Hopun treenit. Jätettiin Sinni kotiin ja mentiin ihan kahestaan. Olipa tosi hiljaista ja helppoa! Ja samaa rataa sujui treenitkin.

Ekana tehtiin radanpätkää. Lähdön tein nyt ekaa kertaa oikeissa treeneissä kunnolla ja sehän oli ihan täydellistä! Ei mitään kysymysmerkkejä tai malttamattomuutta, ihanaa! Sitten olikin ongelma, kun piti kääntyä osoittamaani suuntaan, EI kaahata vaan täysiä sinne minne nenä näyttää. Asennettiin nyt siis huomiokäsky, vanha kunnon TÄSSÄ. Olen tuolle sanalle hiukan allerginen, mutta siksi se sopiikin nyt uudelleenmuotoiltavaksi. Meillä se on ihan oikeasti merkityksellinen ja sitä käytetään vain tarpeen mukaan ja toimimista vaatien. Fiksu Hoppu oppi käskyn laakista. Nyt mun pitää vaan oppia käyttämään sitä, ylipäänsä päästämään suustani tuo hirveä sana ja sitten lausumaan se harkiten. (ja lakata huutamasta kaikkea muuta, kuten Hoppua...)

Eipä paljon tarvinnut TÄSSÄä nyt viljellä kun ihmeen hyvin Hoppu loppujen lopuksi seurasikin ohjausta. Hän oli tosi taitava. Pitää nyt itse vaan myös luottaa ja päästä eroon hätäilystä. On se aikamoinen kasvun paikka kun nyt piiiitkästä aikaa käsissä onkin tällainen fiksu ja yhteistyökykyinen koira. Pitää palata juurilleen ja muistella maailmaa Piipan kanssa. Aika taivaallista <3

Fiksuus senkun rehotti kun seuraavaksi siirryttiin kepeille. Säädettiin kuja Hopulle, otettiin pari toistoa ja säädettiin reilusti kapeammaksi. Hoppu kaahasi sisään mistä vaan, suoristi täydellisesti ja ampui kujan päähän. Ihan sama mitä mä tein. Nyt pitää vaan päästä varioimaan palkkausta, että menee loppuun asti vaikkei namiautomaattia olisikaan maalina. Olipas aikamoiset treenit kaikenkaikkiaan, pelkkää nautintoa.

Kotona Sinnillä oli ollut tapansa mukaan pelkkää nautintoa. Hän oli ollut rapsutuksessa koko ajan. Sinni on kouluttanut itin jalat aivan uskomattoman taitavasti, niiden omistaja ei edes tajua toimivansa koko ajan Töötön toiveiden mukaan. Sinni vaan aina asettuu sopivasti ja itin varpaat alkaa hommiin, tietokoneella, sohvalla, sängyssä. Onneksi Tööttö on niin pieni, että mahtuu mihin vaan. Onnellinen pieni, silmät ummessa nauttii ja rentoutuu.

Piipalla olisi tänään 12 v synttärit. Toivottelen paljon palloleikkejä sinne jonnekin. Ja jänisjahteja. Melkein neljä vuotta on jo pitänyt pärjätä ilman Piippaa. Vaikka tarve on ollut suuri, joka päivä olisi jotain hommaa maailman luotettavimmalle koiralle, peruskalliolleni. Piipan oli tarkoitus elää pitkä elämä, olla mun teräsmummona auttamassa nuorison kanssa. Tänään meidän pitäisi juhlia pitkällä lenkillä, Piippa olisi terve ja reipas, menossa mukana, vanhuus vasta tulossa.

Mutta ei se mee niin. Nyt voin vaan rapsuttaa Tinttiä ja toivoa Poppelin perivän Piipan saappaat, omalla tavallaan. Se on nyt toisin, että mitään en ota itsestäänselvyytenä. Se on hyvä siinä mielessä, että osaan arvostaa jokaista hyvää hetkeä. Huonoa siinä on se, että en enää uskalla luottaa ja antaa mennä täysillä. Voi Piippis, mulla on hirveä ikävä.