Kolme vuotta eikä suotta, onnea maailman paras Tööttö!!

Sinniliini, asennekoira, henkinen projekti, monessa suhteessä hyvin äärimmäinen ja erikoinen henkilö. Tööttö ei ole unelmien harrastuskoira ja 1,5-vuotiaana hän oli jo joutua todellisuuden tuolle puolen. Fysiikka ei ole häävi ja psyykkinen puoli tuo haasteita ainakin saman verran.

Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja ainakin minä haluan tarjota koirilleni parhaan mahdollisen elämän, mitä se sitten minkäkin yksilön kohdalla tarkoittaa. Sinnin kohdalla se on todella erilaista kuin mitä olin ajatellut, mutta ei siinä auta sitten kun ajatella lisää ja katsella vähän peiliinkin.

Niin hankalaa kuin Sinnin kanssa on ollutkin, on se myös tarjonnut mielettömiä onnistumisen hetkiä. Ja erityisen hienoja ne hetket ovat siksi, että ne sijottuvat ihan arkisiin ja pieniin tilanteisiin. Sitä oppii arvostamaan kaikenlaisissa muissakin paikoissa niitä pieniä sujuvia juttuja. Se, että ne on muille itsestäänselviä juttuja, tekee minusta onnekkaamman. Saanhan iloita "helpommalla" kuin muut.

Sitäpaitsi Sinni on ihan järjettömän liikuttavan söpö, ihana ja rakas pieni rääpäle. Se on kamalan hemmoteltu, sille lässytetään koko ajan ja joka ilta hän vaatii tietyt hellittelynsä ja nokoset pää tyynyllä. Hän on maailman pienin, hulluin ja kovaäänisin pumi.

Panostus ei ole vain inhimillistävää lellimistä. Simpan kanssa on tosissaan tullut tehtyä töitä. Fysiikkaa on tarkkailtu ja hoidettu varsin pakkomielteisesti. Onhan sekin jo aika saavutus, että Sinnin ansiosta olen minä juoksuinhoaja useampaan otteeseen aloittanut juoksulenkkeilyn ja nyt taitaa tästä olla tullut jo pysyvä harraste. On se niin motivoivaa nähdä miten hyvää ravilenkkeily tekee jännittäjäkatkaravulle.

Psyykkistä puolta murehdin kauan, kunnes tajusin nöyrtyä. Sinni on haastava, mutta sen haastavuus on kuin valtavasti suurentava peili. Sinni tuo esiin omat heikkouteni ja monistaa ne niin isoiksi, että ne on vaan pakko kohdata ja työstää kuntoon. Sinni ei siedä tippaakaan epävarmuutta tai levottomuutta. Simpan ihmisen täytyy olla täydellisen itsevarma, rauhallinen ja yhteiseen tekemiseen keskittynyt. Sitä kohti tässä vielä tarvotaan...

Syntymäpäivänä tarvottiin niin ahkerasti, että synttäri-ilta taitaa nyt jäädä aika hillityksi. Meillä ei jakseta juhlia kovin suurin menoin. Kiitämme vain onnitteluista, vastaanottoa ei nyt järjestetä.

Päivä alkoi juoksulenkillä. Ravia esiintyi ihan ok ja selkä on nyt niin hyvä, että peitsaaminenkaan ei näyttänyt kovin pahalta! Ei peitsaaminen silti ikinä miellyttävää ole. Hoppelokin itseasiassa peitsasi jo jossain vaiheessa. Ilmeisesti käy välillä tosissaan puuduttavaksi mun hidas vauhti.

Lenkiltä käytiin vaan suihkussa ja sitten kaahattiin kohti Vapun hyppy-yksäriä. Sinnin synttäritreeneihin osallistui myös Hoppu ja Kirva. Sinni tarjosi kaikille juhlaherkut ja -juomat. (Isoisän punssipalloset taisi muuten unohtua sinne hallille.)

Sinnin treenit oli:
1. Perussarja vajaa 6 jalkaa 20 cm. Meni tosi jäykästi koska tilanne oli niin kuumottava Sinnin mielestä.
2. Power grid 8 jalkaa 25 cm. Eka toisto oli tosi kummissaan, mutta sitten meni kuin olisi aina mennyt. Tätä voi tehdä 20-25 cm rimoilla sekasin. Eri korkeus ei saa olla mikään juttu. Saa juosta mukana.
3. Power grid 9,5 jalkaa 25-40 cm. Ei haitannut korkeus yhtään kun vauhdissa ei kerinnyt edes huomaamaan. Putkesta lähestyessä alastulot oli karmeita, niistä vaan enemmän treeniä.
4. Ratamaista suoraa 40-20-35-putki-poweri. Ei ollu mitään ongelmia hypätä kun ei kerinny miettimään.
Loppuun tehtiin vielä pari perussarjaa.

Oli aika rankat treenit. Alkuun Tööt oli ihan hullun kierroksilla ja mistään ei meinannu tulla mitään, loppua kohden rentoutui ja pystyi jopa istumaan hiljaa lähdössä. Lopputulemana voisin nyt kaikkea koettua ja kuultua hauduteltuani sanoa, että oikealla tiellä olemme. Korkeus pitää vaan huijata Sinnille tutuksi. Hyppytreenejä jatketaan edelleen tällä rauhallisella tyylillä. Hyppytekniikka ei Töötöllä enää paljon voi parantua, se käyttää jo kroppaansa niin hyvin kuin sitä voi. Hyppytreenien tarkoitus on lisätä itsevarmuutta ja voimaa korkeilla hypyillä ja rauhallisuutta ylipäänsä agilityssä. Ratatreeniä kyllä aletaan tekemään enemmän myös, se on turhaan päässyt unholaan. Meillä kuitenkin oli silloin Eckerössä varsin taitavaa tekemistä. Kun vaan olisi hypyt olleet tutumpia ja vetävämpiä. Nyt ollaan päästetty kaikki muu unohtumaan.

Hyppytreeneissä siis rauhallista ja simppeliä tekemistä, ratatreeneissä ei tarvi olla niin rauhallista kunhan saadaan tehtyä yhdessä. Pitää vaan laittaa korvatulppa niin pysyy järki edes omassa päässä.

Hoppu pääsi tekemään ekat perussarjansa. Pumpeilla tehtiin ja lähettäen. Niin lähdössä kuin muuallakin pitää pitää huoli, ettei kakara vedä ja nojaa täysillä eteen, omilla jaloilla pitäisi pysyä. Alkuun kaahotti vaan täysin etupainoisena takapään seuratessa perässä kuin pyrstö. Kunnollisella lähdössä istumisella alkoi paino siirtyä taakse ja oli tosi nättiä tekemistä. Oikein hyvältä näytti kaiken kaikkiaan, kerran viikossa voidaan tehdä tätä nyt tonne 10 kk asti.

Treenien jälkeen kierrettiin tunnin nilkkojen jäädytyslenkki. Sinni sai synttärilahjaksi raadon, sankaria vaan väsytti niin, ettei jaksanut innostua. Niinpä koirat lepäsi autossa kun käytiin vähän shoppailemassa. Sinni sai synttärien kunniaksi nyt kevythäkin etupenkille. Siinä on hyvä harjotella seuraava vaihe hiljaista autoilua. Opiskelu alkoi väsyneenä tosi hienosti. Ajettiin Ojankoonkin Sinnin istuessa hiljaa koko kuoppatien!!

Kun kerran Ojankoon tultiin niin Hoppu pääsi leikkimään Tuikelin kanssa. Tällä kertaa leikitytti ihan hirmuisesti. Leikittiin kaksistaan ja pikku Potun kanssa ja lopuksi vielä hallissakin. Tuike näytti Hopulle miten hauska keinua on paukutella. Hoppu tykkäsi kyllä kovasti kontaktin palkkaamisesta, mutta se paukutus ei näin ensinäkemältä ollut mikään hitti.

Eilen muuten oltiin äitillä töitä tekemässä koko päivä. Aamupäivällä tyypit riehui pihalla todella autuaasti. Jossain vaiheessa huomasin Hopun laajentaneen leikkikenttää näkymättömiin ja sain lähteä ihan kunnolla etsimään ennen kuin neiti palasi kuvaan. Eivät sitten enää saaneet olla pihalla kun lumen takia matalat aidat ei saa Hopun kunnioitusta.

Töiden jälkeen kierrettiin tosi pitkä lenkki. Loppumatkasta mentiin pitkä pätkä remmissä ja Sinnikin ravasi oikein kivasti! Vaikka siis vaan käveltiin!