On sillä päätä

Tällä viikolla onkin kaksi viikonloppua. Ensimmäinen alkoi torstaista. Aamuvarhaisella lauloi pirtelökone ja meikäjengi lähti Lahteen.

Alkulenkin jälkeen meillä oli tunti aikaa hallissa. Simppa teki kontaktirullausta itsemurhamentaliteetilla. Oli todella tarve tähän treeniin siis. Eräänkin A:n Sinni lensi harjan yli suoraan mahalleen onoffiin. Toisaalla puomilta saattoi hyvin lentää kaaressa alas kun ei viitsinyt suoristaa itseään. Aivan sairasta siis, mutta opettavaista myös. Ihan ok kontakteja tuli sitten loppulta. Kunhan oli taas huudettu kilpaa tarpeeksi. Treenin lopuksi todettiin vielä, että kepit on täysin kateissa Töötöltä.

Hoben teki nyt ekana puomia. Ja ihan mieletöntä työtä tekikin! Alusta asti kokonaisena esteenä ja joka kerta pysähtyi oikein. Ongelma oli enemmän siinä, että vallaton lapsi karkasi suorittamaan koko ajan ellei ollut tiukasti kiinni mulla. Ihan sikkehyvä!

Tunti hurahti äkkiä ja sitten olikin välitunti. Tai työtunti ihmisille. Hyviä putkenpainoja puuhattiin. Kunnes oli taas treeniaika.

Nyt tehtiin vain keppejä. Kaikki teki two by two-keppejä eli back to basics. Sinni oli ihan etevä kunhan huudoltaan malttoi.  Namiautomaatilla treenaaminen oli kovin kovin vaivatonta. Haki vaikka kuinka kaukaa oikein sisään ja kesti mitä vaan leikkauksia ja vaikka vastaankävelemistä.

Hoppukin sai tutustua tähän treenimuotoon. Tapansa mukaan loisti aivan huikeilla taidoilla heti alusta asti. Tajusi heti jutun jujun ja haki ekaa väliä lopullisessa kulmassa jo ihan ekalla tutustumiskerralla. Hoppu pääsi vielä lopuksi uudestaan loistamaan ja supertaitavuus vaan jatkui. Nyt oli jo kaksi paria ja vaikkei ihan suorassa vielä ollutkaan niin sieltä näkyi jo pujotteluliikettäkin! Sitä ei siis tosiaan vielä tarvi näkyä, vasta vuoden vanhana saa alkaa oikeasti pujottelemaan, mutta minkä sitä lapsinero itselleen voi. Tällä metodilla Hopulla on valmiit kepit viikossa, täytyy nyt vaan vähän hillitä. Onpahan aikaa tehdä kaikki maailman kulmat ja leikkaukset ja lähetykset ja häiriöt.

Jälkilenkkinä kierrettiin makoisa tunnin metsälenkki. Olipa terveellisen rankka päivä! Ihmisetkin sammui ennen aikojaan.

Perjantai oli siis sunnuntai ja se aloitettiin hyvän aamupalan jälkeen samalla metsälenkillä kuin eilen. Leuto sää oli pehmentänyt polut ja oli astetta rankempi lenkki upottavammalla alustalla. Eihän se nelijalkaisia paljon tuntunut vaivaavan, mutta kahdella jalalla oli aika vaativaa edetä.

Nyt meillä oli runsaammin halliaikaa käytettävissä, mutta riittäisikö puhti? Sinni teki ekana "suuntaerottelua", tarkoitus oli saada tolkku paikalta lähettämiseen. Että jos ollaan paikoillaan ja haluan siitä lähettää Sinnin tietylle esteelle niin olisi kiva jos se oikeasti katsoisi mihin sen haluan ja sitten menisi sinne. Nythän Sinni alkaa vaan huutamaan kun huomaa, että lähdettäisiin liikkeelle ja siinä huutaessaan se irtoaa musta ehkä metrin muttei tosiaan millekään esteelle. Siitä metrin päästä se ei muhun kääntyneenä sitten mitenkään voi päätyä ainakaan oikealle esteelle.

Suuntaerottelussa oli siis tarkoitus valita oikea edessä olevasta neljästä hypystä ja päätyä namiautomaatille. Kyllähän se alkoi sujumaan kun ensin oli taas huudettu tarpeeksi. En sitten tiedä oliko tästä lopulta mitään hyötyä. Ainakin Tööttis oli ihan tööt kun lopetettiin. Kovasti oli joutunut miettimään ja huutamaan.

Hoppu harrasti keppejä ekana. Nyt oli heti kaksi paria mutta aika loivaksi käännettynä. Pikku epeli haki oikein sisään ties mistä. On se aika hienoa treenata tällaisen koiran kanssa. Namiautomaatilla se jaksaisi toistojakin ihan loputtomasti.

Sinni teki tokalla kiekallaan kanssa keppejä. Helppohan se oli irrota pitkältäkin tekemään sujuvasti kun päässä oli namiautomaatti. Iloisena Simppa löysi kepit vaikka hyppyjen kautta toiselta puolelta kenttää. Loppuun halusin ottaa ihan oikeita keppejä vielä. Eihän kaikki voi olla aina helppoa ja mukavaa vaan pitää sietää epämukavuuttakin. Mutta Sinni ei sietänyt. Hän ei millään olisi halunnut löytää sisään saati tehdä loppuun. Välissä käytiin ulkona kakallakin, minkä jälkeen sujui jo vähän paremmin... Oikein kovasti painostamalla saatiin lopulta pari ehjää toistoa. Tuskin tuosta harjoituksesta mitään hyötyä oli. Tulipahan tehtyä.

Hoppu pääsi puomille. Taas oli mestarimeininkiä, kunnes todettiin, että pitämistreeni olis paikallaan. Vapautukset alkoi olla jo aikalailla Hopun omaan tahtiin.. Nopeasti hän oivalsi pysymisen. Kohta sain tulla takaa ohi ja hän vaan nökötti odottamassa lupaa. Tämän jälkeen onnistui taas paljon hienommin kokonaisetkin suoritukset. Huippuhienoja puomeja tehtiin. Hyvä Hobu!

Muitten jälkeen Hoppu pääsi vielä päästelemään putkirataa. Piti palkata pallolla kun tuolla hallissa on käytetty tähän asti vain namia ja olisi kiva pystyä myös leikkimään. Taisin ahnehtia liian pitkän radan ja pallo tuli niin myöhään, että ei se enää korvannut vaivaa. Vähän sillä viitsi leikkiä mutta sitten nenä vei hajuihin. Olihan tässä vaiheessa jo takana paljon treeniä ja ihan ymmärrettävää ettei jaksa keskittyä mun juttuihin kun jalkojen juuressa on ihana hajujen maailma. Tämän treenin olisi voinut jättää tekemättä, mutta ei se nyt mitään pahaa tehnyt.

Loppulenkki vielä ja sitten Mummolan muikkujen kautta kotiin. Jäi Hopun kanssa Tanelin treenit välistä kun lopen uupuneena kotona tajusin niiden olevan juuri loppumassa. Onneksi tajusin samalla, että piti lähteä kohta itse vetämään treenejä..

Oikea lauantai aloitettiin reippaana juoksemalla. Sää oli tosi hieno, tiet oli kuivia mutta todella liukkaita. Eilinen loska oli nyt jäässä. Onneksi meillä barefoot-piireissä otetaan erilaiset pinnat vain haasteena :) Kyllä me pystyssä pysyttiin ja paikoittain oli jo ihan paljasta asfalttia ja itse asiassa siinä juokseminen oli kaikkein raskaista. Kovalla alustalla on joustettava niin paljon, että kyllä saa käyttää kaikkia lihaksia ahkerasti.

Koirat liikkui oikein nätisti, Hoppu kantoi jotain risua suurimman osan aikaa ja silloin hän menee ylpeänä edellä vetäen tasaisesti. Simppakin koki kevään riemun ja ravasi Hopun ja mun välissä pitkiä pätkiä. Harmiksemme moni muukin oli nauttimassa säästä ja vähän väliä pitiä kerätä Sinniä selän taakse jotta päästiin ohi joka suunnasta ilmestyvistä koirista.