Sinni yllätti naapurin pikkutytön tässä yhtenä iltana kun räkytti hämärässä pienelle hahmolle. Tyttö ei siis pelästynyt vaan riemuissaan ilmoitti äidilleen havaintonsa.
Onhan Sinni tietysti pieni, varsinkin kun torstai-iltana villiinnyin fiskarsien kanssa. Aika vaikeaa on leikata suoraksi föönattua ohuen ohutta turkkia siististi. Jokainen saksen jälki näkyy ja höttönen karva ei pysy kiltisti pystyssä vaan on jokaisen pörhötyksen jälkeen erilainen. Sitäpaitsi karvaa lähti yhteensä vain pikkuinen mytty ja silti Sinni näyttää nyt puolet pienemmältä. Nenästä tuli nyt onneksi rodunomaisempi, vaikka nuo lyhytkarvaiset korvat pilaa vaikutelman.
Perjantaina aamulla porhallettiin hölkälle. Hoppu käyttäytyi nätisti ja Tintti ravasi vallan kivan näköisesti, vallankin kun nyt näkyi taas paremmin selän linja.
Iltapäivällä mentiin Ojankoon. Ajatus oli tehdä ennen Hopun treenejä Sinnin hypyt ja niin myös tein vaikka aikataulut meni päällekkäin. Vähän kiireessä siis hypeltiin, mutta melko ok käyttäydyttiin ja hyppääminen sujui:
1. Set point okseri 25-35 cm, korkein on kyllä juuri osaamisen rajalla. Harmittaa, että mokasin kun sillon taannoin meni jo 40 yhtä hyvin. Onnistuin ryssimään Simpan itseluottamuksen.
2. Korkeudenarviointi perussarjan kolmen hypyn perään 25-35. Samat kommentit kun edelliseen. Tosin vielä vakavammin, koska tässä piti vaihtaa harjotus kokonaan toiseen, että sujuu edes näin.
3. Perussarja pystyillä putkesta vedättäen. Ei ollut häiriörimoja ja meni nyt ihan siististi, mutta en kunnolla kuunnellut miten hyppäsi, siis tömistikö menemään.
Väleissä Kirvailtiin, venyteltiin, rauhoteltiin ja pujoteltiin jalkoja.
Sitten oli Hopun vuoro. Ekana tehtiin ratapätkää. Kuppi oli kolmen hypyn päässä ja veto sinne oli kova. Kuvio oli aika suora, mutta olisi pitänyt kuunnella ohjausta, että mitä hyppyjä kaikista vaihtoehdoista suoritetaan. Hopun mielestä pääasia on kaahata lujaa palkalle. Niinhän sille on tietysti opetettukin, mutta mites sen nyt saisi sitten kuuntelemaan? Yritin palkata ekan hypyn jälkeen kutsumalla nimellä. Mutta onhan se aika epäselvää käskyttää "HYPPÄÄ, HOPPU, HYPPÄÄ" jossa HYPPÄÄ kehottaa etenemään ja HOPPU kehottaa huomioimaan mua. Pitää varmaan kehittää joku muu huomiosana. Kuitenkin. Ja miten sen huomiosanan kanssa sitten toimitaan. Kun selvyyden vuoksi kuuluisi vaatia käskyn toteutus loppuun asti, eli käteen namille, mutta eihän mitään ratatreeniä voi niin tehdä... No katotaa.
Sitten tehtiin kontaktihärkkimistä. Juoksin lujaa ohi, vedin kädellä ja kaikinpuolin tein ihan vaativia häiriöitä ja nappula vaan oli liimattuna kunnes tuli JES!! Loppuun pari aikuisten puomin ylätasanteelta lähetystä. Vaikea oli ylettää koira sinne tyrkkäämään, mutta koira itse hoiti kyllä osansa edelleen mallikkaasti. Hyvä Hoppeli!
Loppulenkillä Hoppu pääsi synttärileikittämään vuoden vanhaa Whimsyä. Lapsilla oli lystiä. Sinnillä oli aivan kamalaa ja jouduin pitämään sitä sylissä koko ajan. Tintti ei sitten millään voinut sietää riekkuvia kakaroita, hävytöntä käytöstä!
Tänään lauantaina olemme käyneet vaan ihan normilenkillä. Hyvin etenee lumien lähtö, mutta vielä sielä joutuu tarkkaan katsomaan mistä kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti