Koirat myynnissä

Torstaina ei laitettu vielä ketään myyntiin. Käytiin aamupäivällä juoksemassa ja se sujui loistavasti. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että piti juosta silmät kiinni aina välillä. Se oli hauskaa kun koirat juoksi melko tasaisesti eteenpäin. Simpparillikin ravasi aika ahkerasti.

Juuri kun päästiin lenkiltä kotiin, tuli Satu koirineen kylään. Jätin Sinnin kotiin ja mentiin kerrankin ottamaan kunnolla ilo irti jäästä. Nenalla ja Hopulla oli hirveän kivaa, superihanaa kaahata loputtomiin.

Iltapäivällä askartelin uudet juoksuremmit, en malta odottaa että pääsee kokeilemaan.

Perjantai oli PAW-päivä. Aamulla Keravalla työjuttuja ja siitä kätevästi Lahteen.

Alkulenkin jälkeen Sinni pääsi tekemään parit Set Pointit. Okserin takarima 25-35. Hyppääminen sujui ihan hyvin. Kaikki muu olikin ihan helvettiä. Eihän Sinni tuolla hallilla ole koskaan mitään rauhallista tehnyt ja sen oli todella vaikea orientoitua. Kerta toisensa jälkeen rauhotuttiin ja keskityttiin tekemään jotain tosi simppeliä. Ja kerta toisensa jälkeen Sinni kehitti kierrokset kattoon eikä lähtöön istumisesta tullut mitään. Lopulta alkoi mullakin kierrokset nousta ja hermot mennä, ei vaan jaksa tätä loputonta vääntöä.

Mun hermot ei palautuneet ja Emppu sai kunnian tehdä rataa Sinnin kanssa. Mulla teki pahaa kyllä katsoakin. Sinni rauhottu lähtöön tosi hyvin ja pysyi kiltisti, siitä isot pisteet hänelle! Alkuradan teki tosi hienosti, mutta ekasta pitkäksi venyneestä kurvista sillä paloi käpy ja loppu rata meni huutaen ja focus jossain ihan muualla kuin pitäisi. Aivan saatanan raivostuttavaa. Ensin se osaa ihan mitä vaan ja sitten yhtäkkiä turhautuu ihan mitättömästä jutusta ja unohtaa ihan kaiken. Se meni aina pitkäksi kun olisi pitänyt kääntyä tiukasti putkesta ja vaikkei mitään virhettä siis tapahtunut niin Sinni ei jotenkin kestänyt sitä. En tiedä olisiko siinä auttanut jos olisi putkijarrutus, ehkä pitää ottaa se työn alle.

Lyhyemmissä pätkissä loppuratakin meni hienosti. On se ohjaajalle aika ylivoimasen vaativaa tehdä pitkää rataa Sinnin kanssa. Kaiken pitää mennä täydellisesti. Joku saattaa sanoa, että onhan tommosia koiria paljon ja hyvät koirat on just tommosia, veitsenterällä. Mutta kyllä toi on jotain muuta kun veitsenterällä. Se ois ok jos rangaistus olisi suhteessa virheeseen, mutta Sinni heittää hanskat tiskiin kokonaan saman tien. Vieläkin raivostuttaa ihan järjettömästi kun miettii eilistä. Saankohan kerättyä hermot kasaan huomisiin treeneihin...

Hoppu pääsi tekemään rataa pallon kanssa. Alkuun meni oikein mainiosti ja palkkautui pallolla. Toi sitä jo alusta asti mulle huonommin kuin normaalisti ja sitten tyhmänä kuitenkin jatkoin niin, ettei kohta kiinnostanut enää pallo yhtään. No, ens kerralla vaan nopea leikki ja se siitä.

Loppuun otin Sinnin tekemään vielä keppejä. Nyt keskityttiin eniten vaan olemaan rauhassa. Se vaati aikaa ja kepeille pääsi aika vähän. Mutta osasipa sitten ihan mitä vaan kepeillä. Kyllä sieltä jotain rauhottumisen tyyppistä alkoi välähtelemään. Olipa tosi tosi rankkaa Sinnin kanssa tänään.

Hoppu teki loppuun parit kepit ja puomit. Kepeillä pieni taituri oli ihan ilmiömäinen. Laitettiin kolme paria ja silti vaan löysi oikein sisään vaikka lähetin mistä vaan ja tykitti loppuun asti vaikka tein ihan älyttömiä takanaleikkauksia. Ihan guru. Todellakin tietää mikä on jutun juju.

Puomilla sama meininki. Viime kerran pitämistreeni kantoi hedelmää. Sain juosta ohi ja siinä vaan tapitti. Hassu tyyppi kiskoo aina ihan täysiä uuteen yritykseen ja lähtisi tosi huonosta kulmasta jos päästän. Nyt ei vaan treenata ylösmenosuoristusta vaan pitäisi lähestyä suoraan.

Lopulenkki onnistui tosi hienosti. Siellä kaahasivat kaikki kolme pannoonnialaista ihan hiljaa yhdessä pellolla!! Ei kovin pitkään, mutta silti. Kaahailun jälkeen matkaa jatkettiin varsin hiljaa ja tunnelma oli oikeasti aika rento, aika huippua kun ottaa huomioon, että Sinni riidankylväjä oli mukana.

Herkuttelu meinasi tällä kertaa mennä todella pieleen, suklaa kastiketta, kinkkukastiketta ja raakaa perunaa. Lopulta saatiin ihan hyviä uuniperunoita ja maistiainen mutakakusta. Sitten kiireellä luovuttamaan autoa jäätymiskuolemaharjoitukseen... Päivän päätteeksi vielä treenien vetoa yövuorossa. Rankka, mutta antoisa päivä.

Tänä aamuna Hoppu herätti kahdeksan aikaan, kovin tylsää oli hänellä. Käytiin ulkona ja jatkoin unia. Hoppu oli toista mieltä ja mm. söi luuta itin päällä. Iti ei tykännyt kun ei saanut nukkua viikonloppuna ja nousi kirjottamaan Hopusta myynti-ilmotusta. Nyt meillä on siis molemmat koirat jaossa. Eihän tollasten kanssa vaan voi elää, toinen ei anna nukkua ja toinen on muuten vaan ihan mahdoton.

Itse nukuin makoisasti puoleen päivään... Sitten herättiin ja lähdettiin pirteänä juoksemaan. Nyt testissä uudet narut. Niissä on ohut 1,2m kuminauha sisällä ja päällä melkein 3m kangasta. Ei se kuminauha edes veny noin pitkäksi. Itse asiassa kuminauha ei oletuksestani ja testeistäni huolimatta venynyt kovin paljon. Sinni oli käytännössä koko ajan venymättömällä hihnalla ja Hoppukin pisimmillään jossain 2m paikkeilla. Sinnille tuo sopi, se ravasi aika paljon eikä harhaillut. Hoppu sen sijaan olisi halunnut paljon enemmän liikkumatilaa, nyt se poukkoili joka puolella mun ympärillä ja kisko holtittomasti sinne tänne. Fleksissä se tekee saman poukkoilun mun edellä ja tuntuu olevan enemmän hallinnassa. Täytyy ehkä kehitellä saman tyyppistä kuminauharatkaisua kuin hinausköydessä. Tai palata fleksiin.

Iltapäivällä Hoppu pääsi mukaan kylään. Sen piti päästä nostamaan pisteitään itin silmissä. Kyllä se nostikin, oli oikein fiksu ja hurmaava kyläilijä. Ehkä me ei nyt vielä laiteta myynti-ilmotuksia eteenpäin.