Lauantaina lähdettiin Lahteen, luvassa oli reeniä uupumiseen asti. Kuusi koiraa ottaa aikaa. Alkulenkillä se otti myös mua pohkeesta. Sinni ei yhtään sietänyt riekkuvia kakaroita ja kun ei päässyt niitä kurittamaan niin ainakin mun jalka oli saatavilla.
Hallilla otettiin ensin keppikierros. Hoppu teki takuuvarmaan tyyliinsä, vaikka sitten kaukaa sivulta putken kautta lähettäen. Minkä sitä voi. Vaikeuksia löytyikin yllättäen läheltä umpikulmaan lähettämisestä, ei olisi millään taipunut.
Sinnin oli aika ottaa oikeat kepit taas hanskaan, jotenkin hän on päättänyt ettei osaa niitä ja se harhaluulo piti kumota. Tehtävä ei ollut ihan helppo, aika kauan piti jauhaa ja minä olin jo valmis luovuttamaan. Kovalla kannustuksella pystyttiin jatkamaan. Jatkoa auttoi kun muistin päätökseni, ettei Sinnin kroppaa tarvitse enää säästellä, se on ollut niin pitkään niin hyvä. Loppuun saatiin kun saatiinkin peräti kaksi peräkkäistä onnistumista, molemmat puolet siis.
Toka kiekka oli Hopulle ensin puomia. Siirrettiin namiautomaattia kauemmas ja jouduttiin keskustelemaan aika perusteellisesti siitä, että pysähdyspaikka määräytyy kontaktin eikä palkan sijainnin mukaan. Mutta kun yksimielisyyteen päästiin, niin siihen tyssäs vaikka vauhti oli millanen. Itseasiassa jopa vähän liian tiukasti jäi paikoilleen, on mennyt härkkimistreeni perille.
Sitten otettiin vähän HYSsiä ja HYPPÄÄmistä. Hopulle ei kyllä yhtään mikään sana saati mun ohjaus taida merkitä yhtään mitään kun on namikuppi kentällä. Ihan mielettömän hienoa työskentelyä saatiin kun jokaisessa käännekohdassa oli nami ja riemulla olisi Hoppu juossut loputtomasti kahden kupin väliä. Täytyy todellakin alkaa tehdä jotain merkitystä mun kuuntelemiselle.
Sinni pääsi tekemään simppeliä hyppykuviota 30 cm hypyillä. Mun ei oikeastaan juuri olisi tarvinnut liikkua, mutta kun sitten hätäilin ja liikuin silti, niin ei siitä mitään tullut. Sinni kielsi hyppyjä ja tietysti syytin niiden korkeutta. Kummasti ongelma hävisi kokonaan kun ohjasin kunnolla enkä vaan juossut päättömänä. Siistiä kun hyppääminen alkaa sujua! Pätkän loppuun tehtiin keinua ja kunnon palkalla tuli ihan hyviä suorituksia. Ilmaseksi Sinni ei keinua kunnolla tee kuin ekan kerran. Sehän periaatteessa riittää, mutta ei vahvistus pahaa tee.
Loppulenkki oli jo rauhallisempi ja loppu ilta myös. Reikä jalassanikaan ei ollut kipeä vaikka hurjalta näytti.
Aamulla herättiin kauan odotettuun päivään. Tinttimiinin luonnetesti!! Enää ei malttanut odottaa hetkeäkään, oli ihan älyttömän mielenkiintosta nähdä miten Tintti selviytyisi. Videot tulee vasta myöhemmin, joten kerron sitten perusteellisemmin. Pisteet oli:
toimintakyky -1 pieni
terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (olisi ollut nolla, muttei sellasta ole)
puolustushalu +1 pieni (halua on, muttei kykyä)
taisteluhalu +2 kohtuullinen
hermorakenne +1 hieman rauhaton (millainen on -1 vähän hermostunut?)
temperamentti +1 erittäin vilkas (millainen on -1c impulsiivinen?)
kovuus -2 pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus - laukausaltis
tulos 117-31=86
Testi oli Töötöstä ihan hirveä, pahimman luokan rääkkäystä ja minä olin maailman pahin idiootti kun hänet sinne vein. Ehkä joku muukin on samaa mieltä. Mitä järkeä viedä luonnetestiin koira, jolle tietää testin olevan rankka. Mun mielestä se on hyvinkin järkevää. Sehän testaamisen idea on, että saadaan vertailukelpoisella tavalla määriteltyä koiria. Testi todisti, että Sinnillä on oikeasti vähän heikommat kortit kuin muilla. Testi oli rankka, mutta niin on Sinnille elämä muutenkin rankkaa. Jos on väärin viedä Sinni testiin, niin sillon on väärin pitää sitä ylipäänsä kärsimässä tästä elämästä.
Testi on ultimaattinen tilanne. Noin rankkaa ei normaalielämässä ole koskaan, kärsimystä toisensa perään ennen kuin edellisestä on toipunut. Mutta eipä muuten voikaan löytää todellisia ominaisuuksia. Kyllä oli vähän yllättäviä tuloksia itsellekin. Sinnihän oli esimerkiksi lähes hiljaa koko testin. Lisäksi ihan kuka vaan ihminen oli potentiaalinen pelastaja kun oli oikeesti pelottavaa.
Vähän sekavat on ajatukset vielä. Kokoan niitä sitten kun käyn videot läpi. Sinni on kuitenkin jo ihan oma itsensä, komentaa itiltä rapsutusta ihan loputtomasti. Sinni on meidän pieni prinsessa, pieni ihan joka tavalla, jopa luonnetestitermeissä.
Testin jälkeen siis palauteltiin aika pitkään. Pikkuhiljaa helpotti kun pääsi kaikkien lempi-ihmisten paijailuun. Mutta lopullinen helpotus tuli vasta kun otettiin Hoppu ja pojat mukaan ja lähdettiin lenkille. Kierrettiin ihanan keväinen ja kurainen kiekka pitkin hiittisuoraa ja pikkuteitä. Sen verran Sinni oli vielä järkyttynyt, että oli tosi seesteisen hiljaista. Taisi riidanhaastaja kerrankin huomata, että hänellä on asiat oikeestaan aika hyvin. Meillä on kaikilla asiat nyt aika hyvin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti