On se kaistapäistä kun noi kaks lähtee juoksemaan. Siellä mennään ihan älytöntä vauhtia ja aina jossain ryteikössä, missä on oksia siellä täällä törröttämässä, kuoppia ja kiviä ja aina joku pingotettu vaijerikin. Talven selkeissä ja turvallisissa kinoksissa ei viitsinyt juosta yhtään ja nyt otetaan vaje kiinni, täysiä.
Sunnuntaina ei pitänyt kaahata yhtään. Mentiin juoksemaan Uutelaan, missä oli kauniin sään ansiosta aivan tajuton tungos. Päästäksemme väljemmille vesille oli pakko mennä metsän puolelle. Metsässä taas ei voi mitenkään pitää koiria kiinni kun ovat koko ajan solmussa jossain oksassa. Pakko päästää ne irti ja siitähän se ralli heti lähti taas. Kyllä kai se pitää vaan luottaa, että Sinni pysyy kasassa. Ei noin suurta hauskuutta voi varovaisuuden takia kieltää. Aika pian kuitenkin palattiin polulle, tänään oli tarkotus palautella.
Maanantaina mentiin tekemään Sinnin hyppyharkat. Tein ympyrän kahdesta suorasta ja kahdesta putkesta. Alussa myös lähestyttiin A:lta ja tuli vedätettyä kontakteja aika rajusti. Sitten tuli läpi ja pitikin terottaa aika tarkkaan, että ei se sovi ennen kun taas toimi.
Ympyrän toinen suora oli väljä kolmen hypyn suora, välit 8,5 ja 10,5, korkeudet 20, 25 ja 30. Pidin sen samana koko ajan.
Toinen suora oli kolmoissarja ja pysty 30-40, ensin 8,5 jalkaa, sitten 10,5 ja lopuksi 14 jalkaa.
Aika paljon hyppäämistä siis. Alkuun ohjasin keskeltä, mutta sitten aloin takanaleikkaamaan joka puolella putkille. Vauhtia oli tosi paljon ja yllättävän hyvin meni putkiin. Oli silti opeteltavaakin vielä ja huomattavasti väljemmälle voisi laittaa putket.
Hyvin kyllä tuntui hyppäävän. Kerran kolautti pahasti riman ja aristi toista etujalkaa. Sillon pidettiin tauko ja tein parkkiksella Hopun kanssa. Tehtiin keppi-ilmaisuleikkiä. Vähän oli käynnistymisvaikeuksia kun löytyi muitakin mielenkiintosia hajuja, mutta kyllä se siitä sitten. Lopulta löytyi ihan ilmiömäisesti kepit ja hienosti tarjosi maahanmenoakin.
Sinnin jalka parani tauolla joten tehtiin vielä loput hypyt ja lähdettiin lenkille. Aika kivasti oli kuivaa jo kun valitsi reitin oikein.
Marjolla on videot meidän radoista. Kylläpä me mennään molemmat lujaa. Eikä se näytä yhtään niin pahalta kun katsoo ilman ääniä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti