Sunnuntaina käytiin kokeilemassa polvien kestoa viiden kilsan lenkillä. Hyvin kesti ja kulki muutenkin, melko hyvää liikettä sai Sinnikin.
Maanantaina oli uimapäivä isossa altaassa. Simpasta se ei ollu kauheen kivaa, alusta asti oli vaikeuksia noukkia lelua mukaan ja se kertoo jostain. Ihan siististi hän ui ja remmillä voisi pitää vedessä yhtäjaksosesti aika kauan eikä tarvi huolestua väsymisestä. Mutta kun tyhmä sitä on rääkätäkään. Tosin taitaa se ylipäänsä uimalassa olo olla rääkkäystä. Ehkä pitää ottaa fleksi ja uittaa vaan pitkästi. Jos veteen meneminen on kerran kurjaa niin minimoidaan sitten se.
Iltapäivällä vietiin auto huoltoon ja seikkailtiin Roihuvuoren ja ties minkä läpi Marjaniemeen. Kyllä mulla oli tosi siististi käyttäytyviä kaupunkikoiria.
Tänään tiistaina oltiin äitillä töissä koko päivä ja suurin osa pihalla. Koirat otti kaiken ilon irti isosta pihasta ja rellesti loputtomasti ja IHAN HILJAA. Mitä sitä kiukuttelemaan kun kaikki on hyvin. Eivät suurimmaksi osaksi välittäneet ohikulkijoistakaan. Jossain vaiheessa Sinni kuitenkin opetti Hopulle miten kadunkulkijoita pitää komentaa. Tässä kohtaa Hoppu hyvien tapojensa vastaisesti otti oppia vanhemmalta. Sittenhän siinä kävi niin, että Sinni vaivihkaa hiippaili sivuun ja jätti Hopun hoitamaan työt. Nyt hälytyksen sattuessa Sinni siis tulee mun luokse turvaan ja Hoppu huutaa koko nuoruuden innolla.
Itse liukuhihnatyön orjana en pystynyt kunnolla vahtimaan ja komentamaan joten Hopulle jäi se kuva, että hänen kuuluu isosti vahtia. Vaikka Hoppu ei muka ole yhtään osoittanut vahtitaipumuksia! Nyt se sitten pääsi pintaan. Ja neiti tuntuu tykkäävään uudesta toimenkuvastaan...
Illalla oli kauan odotettu jäljestyksen alkeiskurssi Hopun kanssa. Kylläpä olikin kivaa. On se vaan lysti mennä kurssille ja olla hyvä siinä mitä tehdään! Tällä kertaa vaan opiskeltiin ilmaisua. Piti tehdä kepeistä merkityksellisiä ja liittää niihin maahanmeno ilmaisuksi. Hoppu hokasi ekalla kierroksella oikein mallikkaasti, että keppiä täällä tökitään. Tokalla kiekalla se jo ihan nenällä etsi keppejä maasta. Hän on tosi nopeaoppinen ja taitava, saatiin paljon kehuja. Oli siellä muutkin aika eteviä ja oli hurjan mielenkiintosta. Kiehtova laji.
Kotona esittelin keppejä Sinnillekin. Keittiötreenissä Sinni oivalsi samantien mitä halutaan ja syöksähteli määrätietoisesti keppien luokse maahan. Jännä nähdä miten sujuu huomenna ulkona. Kyllä me Sinnistäkin Hopun siivellä nenämestari tehdään!
Ja Hopusta kitketään kaikki vahtikoiran elkeet äkkiä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti