lauantai 19. toukokuuta 2012

Rimakauhu

Ei me haluttu mennä kisoihin. Päätin sen jo edellisenä iltana kun ynnäsin: Sinni ei halua hypätä+mulla ei ihan paras jaksaminen= ei ole odotettavissa iloisia yllätyksiä.

Käytimme aamupäivän paremmin. Vaikka en ollut ottanut suunnitelmanmuutoksessa huomioon kaikkia sitoumuksia ja sen takia piti kuitenkin käydä Ojangossa aamulla. Sitkeästi palasimme sataman harvoille nurmiplänteille. Tein Sinnille ruudun ja Hopulle normaaleilla askelilla jäljen.

Sinni ei ihan tarkkaan taida tajuta miten kepit ja maahanmeno liittyvät yhteen. Se tökkii monta keppiä läpi ja käy sitten keskelle maahan. Nenää hän kyllä ymmärtää käyttää, kova tuhina käy kun etsii viimeisiä keppejä. Siinä vaiheessa osaan jo itse käskyttää maahan oikea-aikaisemmin ja osuu yleensä oikein keppi tassujen väliin.

Hoppu oli ihan hukassa harvaan tallatun jäljen kanssa. Saattoi myös olla, että tienpiennarnurtsi oli turhan hajuinen. Jäljen kulku meni niin, että minä pidättelin koko ajan kun Hoppu risteili missä sattuu. Välillä Hoppu löysi takajäljen ja itseasiassa kaikki kepit löytyi näin. Eteenpäin ei kertakaikkiaan osannut mennä jälkeä pitkin. Ei olisi saanut antaa löytää takajäljeltä keppejä. Turhan pihisti suhtaudun jalkojeni työhön nyt. Ei se ole niin suuri menetys vaikka vaivalla tekemäni jälki juostaisiinkin sekunnissa läpi yhtään keppiä löytämättä. Siitä oppii enemmän ja parempia asioita kuin tuosta väkisin jarruttamisesta ja takajäljen keppilöydoistä.

Vaihdettiin vähän syrjempään paikkaan kun suunnitelma golfkentän reunamaiden valtaamisesta kaatui jaloista ponnahtavaan rusakkoon.

Ei löydetty kovin hyvää paikkaa ja Sinni saikin etsiä keppinsä asfaltilta. Lähinnä siis tarkenneltiin ilmaisun periaatetta. Ihan hyvin alkoi Sinni tarjoamaan maahanmenoa kepeille.

Hopulle tein tiiviillä askelilla suoran ja helpon jäljen. Tämä meni jo vähän paremmin kuin edellinen, mutta selvästi väsy painoi tai usko oli vähän kateissa. Taas esiintyi sitä kaahausta jolla Hoppu tuntuu korvaavan varmuuden. Ei kiinnittynyt jäljelle kunnolla missään vaiheessa. Mutta löysi kuitenkin keppejä edestäänkin, eikä vain takajäljeltä.

Näiden ahkerointien jälkeen olin ihan hiessä. Sadevaatteet ja seisova kuuma ilma on huono yhdistelmä. Mentiin kotiin huilimaan enkä jaksanut lähteä Sinnin kanssa pyöräilemään vaikka piti. Ja kohta suunnattiinkin Poppelin kanssa töihin kisoihin. Seuraneiti Poppis hengasi mukana koko työvuoron ja sai toki keittoannoksensakin. Töiden jälkeen katsottiin Kiusan radat ja tuumailtiin Hopun kanssa, että onneksi sikailu ei ole periytynyt meille. Äiti on kyllä aikamoinen, kaikinpuolin. Toivottavasti äiti pääsisi vielä näyttämään ne parhaatkin puolensa kisa-areenoille. Niissä sitä olisi nähtävää ja leuat revähtelisivät ratojen reunoilla. Se olisi maailman upeinta agilityä johon ainutlaatuisen koiran kanssa pystyy vain yksi ainoa ohjaaja.

Hopun päivä oli nyt tässä, mutta Sinnin päivä pääsi vasta käyntiin. Lähdimme sinne pyöräilemään. Sopivasti alkoi nyt sitten sataa ja äklöä oli koko viiden kilsan matka. Meni ihan siististi, mutta ihan parasta rentoutta ei saatu esiin.

Lenkin jälkeen käytiin äkkiä kuivattelemassa kotona ja lähdettiin hyppytunnille.
1. putki-13 jalkaa-okseri 20-30 -15 jalkaa-samanlainen okseri-putki. Okserien eturima 5cm matalampi.
-Tämä oli ihan helppoa. Tosi nätisti osasi siirtää painon ja ihan hiljaa eteni välin. Ei nostettu enempää ettei tarvinnut jännittyä yhtään.
2. putki- 11 jalkaa- kolmoissarja- 8-12 jalkaa- 35 pysty. Jalka kerrallaan pidennettiin.
-Meni oikein sujuvasti innarina kunnes pisin väli oli vähän jännittynyt. Kaikki muut muutokset oli ihan sujuvia, niin pidennykset kuin lyhennykset.
3. 35 pysty- 15 jalkaa- perussarja
-Oli ihan tosi tosi vaikeeta. Siirrettiin namikuppi ihan ekan hypyn taakse ja silti neuvoteltiin pitkään siitä, että tosiaan yli olisi mentävä. Kammottava rimakauhu iski kun noin vaan pitäisi yksittäisestä korkeasta hypystä selvitä. Pikkuhiljaa saatiin hyppy kerrallaan perussarjakin mukaan ja senkin suorittamisesta oli usko poissa. Pelottava starttihyppy söi kaiken itseluottamuksen Sinniltä. Oli todellakin oikea päätös jättää kisat väliin.

Vielä loppulenkki ja näin oli rankka päivä pulkassa. Rentoa helatorstaita vaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti