Kyllä muhun joku kuormitustila iski. Maanantai piti ottaa ihan höllästi kun päässä takoi ja kurkku ei olisi päästänyt lävitseen mitään. Tiistaina piti olla pystyssä vaikka väkisin kun ohjelmassa oli PAW ja jälkikurssi.
Kurvattiin Lahteen ja uskolliseen PAW-meininkiin treenattiin sitä mitä eniten oltiin vaille. Siis ulkoiltiin. Piti olla koirille paljon rasitetta ja mulle vähän. Melkein 7 km kuljettiin mäkisessä maastossa ja taisin rasittua hiukan enemmän kuin piti. Sinni rasittui just sopivasti, jos olisi kiinnitetty matkamittari Tinttiin, olisi lukema ollut varmaan yli 20 km. Yksi harmaa kivi viiletti koko lenkin omilla reiteillään, ihan sikkesiistiä oli Simpasta. Hoppu puolestaan ei ottanut irti yhtään mitään. Kulki vaan polulla mukana ja tylsäili. Onko se teinin oikuttelua vai juoksun jälkeistä masennusta..? Tai sitten hän vain todella kaukonäköisesti säästeli itseään illan jälkihommiin.
Jälkihommissa Hoppu ei todellakaan ollut tylsä tai väsynyt. Se veti ihan kaikin voimin aina autosta päästessään: Äkkiä töihin! Tänään tallattiin jo ihan jäljen muotoinen treeni. Keppejä puolen metrin välein siistissä nurmikossa ehkä 5 metriä. Tehtävä oli Hopulle ihan naurettavan helppo, paitsi että olihan se tavallaan haastavaa kun piti ryömiä koko jälki kun ei päässyt ikinä jaloilleen ennen kuin seuraava keppi löytyi. Toka jälki tehtiin vaikeampaan maastoon, heinäiseen metsään. Pituus oli jo 10 m ja keppien väli 1m. Vauhdilla paineltiin tämä, vauhdissa jäi keppejä välistä, taisi ilmaista ehkä puolet. Itse jäljen kulku oli siis aivan itsestään selvä.
Sinni oli mukana ja tein sille lopuksi oman ruudun. Simppa vaan oli ihan varma, että olin tuonut sen uuteen luonnetestiin tms. Sinni ei tehnyt yhtään mitään keppejä kohti, vahti vaan huolestuneena ympäristöä. Cuzikaan ei kelvannut, Höttöseen ei saanut mitään kontaktia. Otin välillä Hopun leikittämään ja rentouttamaan Tööttöä, mutta sen vaikutus päättyi heti kun Hoppu meni takaisin autoon.
Olipas hölmö juttu. Tämä on nyt luonnetestin peruja. Sinni oli pentuna tällainen uusissa paikoissa, mutta ei ole enää pitkiin aikoihin ollut tätä ongelmaa. Vaikea suhtautua kun on jotenkin epälooginen ongelma. Mutta ei ehkä kannata ottaa paineita, eletään vaan ja otetaan tilanteet semmosina kun ne tulee.
Keskiviikkona aktiivipäivä kostautui. Oli maattava sängyssä koko päivä. Koirat viihdytti toisiaan.
Torstai on edelleen ollut parantelua. Käytiin kuitenkin uimassa tossa naapurissa. Ennen uimavuoroa tallailin molemmille nuuhkuteltavaa. Hopulle risukkoheinikkoon joku 20m kepit parin metrin välein. Sinnille tiivis ruutu.
Tuli kiire ajaa jäljet ja johtui siitä tai jostain muusta, mutta Sinni ei päässyt fiilikseen. Sinni taisi nyt sitten oppia, että nää keppihommat on tosi epäilyttäviä. Tosi hyvä homma.
Hoppu puolestaan lähti hommiin ihan liian kovalla höyryllä. Löydettiin vaan ihan pari keppiä ja neiti kaahasi jälkeä edestakas. Kyllä se jälki taisi ihan oikein löytyä, mutta aika suurpiirteisesti. Pitääköhän tehdä vieläkin vaan pitempi ja kepit kymmenen metrin välein. Jos sitten alkaisi kepit löytyä.
Uimaan kerittiin ihan mainiosti ja käytettiin aika erittäin tehokkaasti. Kun Sinnillä oli Cuz, sain seistä itse siellä rampilla heittämässä leluja vaan samantien takasin. Ei vähentynyt lelun arvo Sinnille ollenkaan vaan loppuun asti loikkasi vauhdilla itse veteen. Kiikkerä Cuz on välillä hankala ottaa kiinni ja Tööttö sukelteli siellä lelun perässä, eikä todellakaan tykännyt siitä. Aika jännä juttu. Noin uskomattoman suuri arvo tolla lelulla on ja silti se ei saa aikaan mitään reaktiota kun Tööt menee lukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti