Aamusella oli kauan odotettu korvahuuhtelu! Olipas jännää ja sitten kuitenkin aika iisiä. Klöntti tuli ekalla pruittauksella ulos eikä tuntunu miltään. Se päätyi heti lavuaariin, mutta sain kyllä vilkasta sitä. Ei se niin kummonen ollu, ruskea kökkö vaan.
Iltapäivällä mentiin äitille tekemään lisätilauksen lukkoja. Koirat rellesti pihassa kun leikattiin nauhaa ulkona. Minkähänlaista elämä olisi omalla pihalla kun nyt se on tauotonta kaahausta kun pihaan päästään.
Lukkohommien jälkeen lähdettiin äitin kanssa lenkille. Kierrettiin 3,6 ja käytiin Ojangossa. Kun kerran äiti oli mukana niin sain kätevästi namittajan. Tehtiin Hopun kanssa kujaa. Kovasti hän vaan halusi mennä umpipuolelta ekasta välistä. Vaikka pidin remmistä ja annoin miettiä niin sihtasi vakaasti siihen väliin. Tehtiin siis helpompaa ja avopuolella vaikeammastakin kulmasta sujui hyvin. Edelleen veto kupille on niin kova, että remmistä luopuminen tuntuu kaukaiselta. Lähtee kyllä mukaan kun haen, mutta ei malta odottaa lähetystä vaan suhaisi etuajassa ja oikotietä kupille jos pääsisi.
Sinnikin teki kuppihommia. Nyt A:n kontaktilla härkkimistä. Pysyi kyllä hienosti vaikka mitä tein, mutta olisi ollut ihan muhun päin ellen olisi vaatinut katsetta eteen ja kuppiin. Hyvää reeniä saatiin. Makkaraa oli vielä jäljellä niin tehtiin keppejäkin kupilla. Juoksin ohi ihan reippaasti, mutta epeli näytti oikein skarppaavan niihin viimeisiin keppeihin!! Ihan hitsin hienoa! Toistojen myötä väsähti ja alkoi oikomaan, mutta virheet tuli alkuun tai keskelle, ei loppuun juurikaan.
Kotimatkalla Sinni oli jo selvästi ihan tööt, ei olisi jaksanut enää juosta niin paljon kuin Hoppu tahtoi. Onneksi Hoppukin tyytyi sitten rauhallisempaan menoon. Äiti sen sijaan ei ollut yhtään hyytynyt ja pisteltiin semmosta haipakkaa, että hiki vaan virtas... Mä lähdin kotiin suihkuun, äiti lähti pariksi tunniksi jumppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti