Verta ja hikeä

Eilen oli vuoden pimein päivä ja kuinkas ollakaan saimme nauttia auringosta kun aamupäivällä kokoonnuttiin Ojankoon. Miesmuistiin ei osu se päivä kun viimeksi paistoi. Mutta nyt paistoi, balanssi, siihen luonto pyrkii.

Otettiin leikkiminen vakavasti ja tutkailtiin mikä siinä on niin vaikeaa Hopun kanssa. Tulos on, että tilanteella on kaksi puolta: Hoppu on päässyt päättämään milloin leikitään ja se tahtoo pitää asemastaan tiukasti kiinni. Toisaalta leikkiminen on kokemuksen puutteessa heikentynyt ja sitä pitäisi vahvistaa, tukea Hopun itsetuntoa siinä.

Siinäpä tilanne. Nyt pitää siis leikkiä vain kun minä tahdon, mutta niin, että se on tosi onnistunutta ja hauskaa. Lyhyitä sessioita siis ja antaa Hopun voittaa koko ajan ja tuoda lelua takaisin. Pitää pitää narussa ettei pääse lähtemään omille teilleen vaan hallitsen tilanteen koko ajan. Kyllä se kohta alkaa sitten maittaa taas ja vasta sitten kun repii oikein kunnolla aletaan vaatimaan enemmän leikin jatkumiseksi.

Ihmisleikkien jälkeen Hoppu pääsi vielä tositoimiin kun Tuikeli tuli kaahauskaveriksi. Sinni piti tänään vielä lepopäivän eikä päässyt kun kilteille kävelyille.

Tänään ei levätty. Aamusta heti kohti uimalaa. Sinni oli tosi hieno uimari taas. Loppua kohden vaan parani, ei merkkiäkään väsymisestä. Sain ottaa narun irti jossain puolessa välissä ja Sinni lipui uimaan ihan vaan käskyllä ja kävi hakemassa kadonnutta lelua kun vaan näytin minne mennä.

Sinni ei muuten lelusta juuri perustanut, kunhan aina toi sen pois vedestä. Mutta kerran kun joutui uimaan Esmen ja reunan välistä niin tuli ylpeänä lelun kanssa repimään. Sinni on kamalan liikuttava <3

Hyvinkäältä huristeltiin Lahteen Pawin joulutreeneihin. Sinni ei tehnyt kovin paljon, mutta hienosti! Ekalla kiekalla parit rengas-keinu-suorat putken kautta. Alkuun piti vähän muistuttaa mikä se keinu on ja tsekkailla kuinka hyvin renkaasta löytyy oikea reikä. Mutta parin toiston jälkeen mentiin jo tosi mallikkaasti ja varmasti kummaltakin puolelta koko hoito.

Tokalla kiekalla tehtiin sitä kontaktin sivuirtoomista. Ei ollut yhtään itsestäänselvää mihin asentoon sinne kontaktille pitää tälläytyä. Mutta sitä sitten selvitettiin ja ihan yhteisymmärrykseen päästiin. Omalta osalta vaikeinta oli kun piti juosta kaamea hyppysuora takaisin puomin alkuun. Kummasti sekin helpottui kun ohjasi siinä juostessa, eikä vaan pinkonut.

Hoppuun asennettiin ekaksi takanaleikkaukset. Kova into oli taas kupille ja nyt jo kovasti tarjosi kaikenlaista matkalla sinne. Suurimmaksi osaksi tarjosi ihan oikeita juttuja, fiksu kun mikä! Vaikea oli siinä pysyä kyydissä kun tyyppi vetää määrätietosesti oikeaa juttua vaikkei ole saanut edes mitään ohjausta vielä. Oikein hienoa! Varsinkin kun vastaanotti kyllä ohjeitakin aina välillä.

Tokalla kiekalla Hoppukin teki kontakteja. Korkeavireellä on hieno vauvapuomi ja olisi ollut kiva saada tehtyä sitä. Me kuitenkin ollaan vielä ihan alussa, tai siis lopussa. Peruutus sujuu loistavasti, mutta siitä toisesta suunnasta tulemista koitettiin taas asentaa. Kyllähän se vähän eteni, oikeaan suuntaan mentiin. Viimeinen toisto oli jo oikein täydellinen. Siinä vaiheessa nämä opettajatkin jo ymmärstivät miten tätä asiaa kannattaa lähestyä. Hoppu piti nostaa ihan siihen puomin loppuun, varpaat reunalle. Siitä ei tarvinnut siirtää kun etujalat ja sehän sujui. Kun piti liikkua enemmän niin valui aina yli ja peruutti siitä takaisin.

Hoppu on supersympaattinen oppilas ja aina lopussa on ihana kiehnätä ottamassa kehuja. Kyllä tämä tyyppi palkkautuu ja tekee tosi hienosti hommia ilman lelujakin. Leikittiin silti pienesti muutamassa välissä ja meni ihan hyvin. Ihana turkislelu ja remmi pitivät touhun tiiviinä ja innokkaana. Niin innokkaana, että lähti se viimeinen kulmurikin jo. Yhtäkkiä oli hieno vaaleansininen karva ihan veressä! Tosi voittajatunne kun saatiin se hammas irti ja nimenomaan leikkimällä, vaikka se on ollut nyt hankalaa.

Treenien jälkeen vielä lenkki lumisissa maisemissa. Sinni tykkäsi, ei mitään merkkiä väsymyksestä rankan päivän jälkeen vaan koko ajan piti kieriä jäätyneessä hangessa. Sitten enää joulupastaa ja joulusuklaata ja joulu-MM-musiikkia. Illalla räntäsateessa kotiin ja jouluruokakauppaan ja yö pakertan joululahjoja.

Vaikka koirat ei ihmisten joulusta piittaa, niillä on joulu joka päivä, niin ihanaa joulua ihan kaikille!! Otetaan mallia koirista: eletään hetkessä ja nautitaan siitä mitä kaikkea kivaa meillä on tässä ja nyt.