Oli pakko jatkaa eilisen meininkejä ja suunnattiin päivällä Ojankoon. Olkoon märkää ja ällöä, ainakin on valoa. Eikä paista silmään. Kyllähän siellä tasaisesti satoi, mutta ei se haittaa kun koko ajan liikkuu ja ei kuitenkaan niin pitkään ole, että kastuu läpi. Makkarat mukaan vaan ja ihan kivat treenit tehtiin.
Alkulenkki mentiin narussa kun maa oli aika liukas ja turha ottaa heti kättelyssä riskejä. Kivasti rauhaksiin tyttöset jaksoi käyttäytyä vaikka näissä maastoissa yleensä rallataan ilman rajotteita.
Kentälle pääsi ensin Sinniliini. Tehtiin parit kepit. Sisään oli hankala löytää kun ei ohjaus hänen mielestään tarpeeksi viitannut suuntaa. Mutta kun oli sisään päässyt niin siellä pysyi!! Vaikka juoksin ohi! Kerran tuli kesken pois kun lelu oli kädessä. Onneksi kisaradalla ei voi sitä vahinkoa käydä :)
Sitten tehtiin kontaktihärkkimistä, kyllä pysyi vaikka mitä tein kun oli lelu edessä. Ilman en vielä viittiny tehdä.
Loppuun otettiin etenemistä lelulla. Kolme hyppyä oli matkalla ja niin vaan se keskimmäinen olis mielellään jääny väliin, ihan vartavasten kiersi sen. Hypyt oli aika korkealla joten ei ihmekään. Loppuun saatiin silti kaikki hypyt matkan varrelle. Tosin vauhti oli jo ihan loppu sillon.
Ei Tööppö tykkää hypyistä. Pitäsköhän tätä asiaa nyt koittaa työstää ahkerammin ennen H-hetkeä? Se tarkottaa, että pitää kehitellä omia välineitä! Hyppyalueen kalusto kun siivottiin jo talvisäilöön. Mietiskelin tossa jotain kavalettityyppistä sähköputkista...
Hoppelin ohjelmassa oli ekana Alas-käskyn opiskelua. En kovin pikkutarkasti sitä tehnyt, mutta kyllä se käsky alkoi yhdistyä oikeaan toimintaan. Taisin vähän liian kauan jauhaa, alkoi jo ääntely olla turhautunutta. Pois lähtiessä silti olisi jäänyt peruuttamaan siihen kontaktille.
Äkkiä untohtui kontakti kun alettiin leikkimään! Meillä oli tosi kivat leikit, Hoppu toi ihan sujuvasti ja rivakasti vaikka pari kertaa meinasi mennä menojaan. Hihkumiset muutti mielen ja leikki jatkui aina pian oikein. Uskalsin jopa laittaa putkeen välissä ja silti jatkui oikea mieli. Hyvä me!
Loppulenkillä ei ketään ahdistanut vaan tyypeillä oli aika luja meno. Märkä maailma taisi yllyttää hepuloimaan koko lenkin ajan... Täytyy koittaa saada Sinni fyssarille ennen kisoja, että on nyt tosiaan niin hyvässä kunnossa kuin nykyinen kaahailu antaa olettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti