Kun ei se lähe!

Hoppulin viimeinen kulmuri seisoo sitkeästi paikallaan vaikka uusi kasvaa jo puolessa välissä. Sitä on tässä yritetty nyt auttaa irti.

Kotona on tarjoiltu toinen toistaan houkuttelevampia luita ja ulkona on koitettu leikkiä.

Eilen mentiin Ojankoon tekemään Sinnille sivuetäisyyttä kontakteilla. Tein niin, että heitin lelun edelle samalla kun lähestyi pysähdyspaikkaa. Meni hillittömän lujaa, pysähtyi upeasti ja lähti vasta JES:istä. Ei mitään väliä miten kaukana takana tai sivulla minä menin. Mutta mutta, sitten kun lelu ei lentänytkään edelle niin oli ihan toinen juttu. Meni kyllä loppuun ja pysähtyi, muttei odottanut vapautusta. Ihan samaa siis kuin sunnuntaina. Yritin pari kertaa vaan käskyttää kovemmin, muttei tehonnut, alkoi vaan hidastamaan vauhtia. Sain siihen loppuun yhden toiston jossa heitin lelun edelle just kun oli pysähtynyt ja Sinni kerkisi siis rekisteröimään, että kannattaa nyt odottaa lupaa ja näin sain palkattua oikean "leluttoman" suorituksen.

Teki niin hienoja toistoja lelulla, etten ole yhtään huolissani. Olihan vähän aikaa sitten niin, että tuli läpi kaikki kontaktit radalla ellei ollut lelua. Eiköhän nämäkin saada kuntoon kun vaan tulee treeniä alle. Sikamakeet kontaktit ne on joka tapauksessa!!

Tämän jälkeen leikittiin Hopun kanssa. Mulle tuli hiki, Hoppua ei paljon kiinnostanut. Tai kiinnosti fleecelelun turkismauste, jossain syrjässä nakerrellen. En saanut oikein millään kunnollista leikkiä aikaseksi.

Tänään oli Sinnin fyssari. Olipa kiva käydä taas, se on niin hyväksi Sinnille. Neiti oli ihan ok kunnossa. Selässä kyllä jotain kireyttä, todennäköisesti johtuu nykyisestä metodistani pitää Sinni hiljaa agikentällä roikottaen sitä fleeceremmissä. Repii siis sitä ihan kaikin voimin ja siinähän se selkä menee oikein totaalisen kippuraan. Pitäisi enemmän saada taas ravia vastapainoksi. Pyöräily on vaan nyt jäänyt kun ei huvita haukkupannan menetettyä tehonsa. Pitäisi nyt vaan kehittää meille se juoksumatto.

Tosi hyvä uutinen oli, että kinnertä koukistavat lihakset oli kasvaneen selvästi. Jaksoi tosi hienosti pitää kulman oikein päin kun aiemmin muljautti sen heti nurinpäin kun vähänkin venytti eteen. Tämä on varmaan uimisen ansiota, siinä tosiaan takajalat tekee tehokkaasti koukistusta. Tähän auttaisi myös ravi nurmikolla, mutta se on niin rankkaa, ettei ole paljon tehty.

Hopun aktiviteetti oli tänään taas Ojangossa leikkimistä ja lenkkiä. Ostin entistä turkiksisemman lelun ja kylläpä oli ihana. Sitä en antanut ollenkaan Hopulle vaan leikittiin vaan kädessä. Koitin Sadun systeemiä eli heittää palloa ja tuomisesta palkaksi repimistä turkkilelulla. Tämä kyllä sinänsä toimi, että toi palloa ihan kiltisti kun tajusi, että sen tuomisesta saa repiä. Mutta ei kyllä kiinnostanut se pallo itsessään yhtään. Olenkin ihmetellyt miten Nenasta molemmat lelut on niin kivoja, miten se voi niin nopeasti vaihtaa turkin palloon..?

Saatiin kyllä ihan ok leikkimistä ja sitä kilttiä tuomista, mutta joku siitä puuttuu. Ei jotenkin laita voimaa leikkiin yhtään. Aloin oikein seuraamaan miten kiskoo ja huomasin, ettei kisko itse ollenkan, roikkuu vaan lelussa. Pitäisi ilmeisesti keskittyä paljon enemmän oikeanlaiseen leikkiin itse. En ole niin siitä välittänyt kun kyllä kaikki muut leikkii ihan tyytyväisenä näinkin ja olen pitänyt Hoppua vähintään yhtä leikkihaluisena. Voihan tämä tietysti johtua hampaidenlähdöstäkin. Toisaalta kun testasin miten vetää lelua Sinnin kanssa niin kiskoi kyllä ihan tosissaan. Joka tapauksessa tajusin, että jokainen hetki huonoa leikkiä vahvistaa väärää kuvaa leikkimisestä ja yhdessä tekemisestä. Eli siis jokainen tottelematta jäänyt TUO-käsky tekee pahasti hallaa.

No, huomenna on Marjon leikkikoulu. En malta odottaa, ehkä saadaan jotain vastauksia.