Agilitypäivä

Tööttö pääsi jo toista kertaa elämässään ulkopuolisen kouluttajan treeniin. Nyt vuorossa herra Linna. Eilen oltiin saatu jo tutustuttavaksi se 33 esteen rata, josta voitiin suoraan sanoa osaavamme vain kahden esteen mittaisia pätkiä. Ei se mitään, koska tiesin kyllä, että treeni suhteutetaan osaamiseen ja tehdään sitä mikä sillä hetkellä vaatii tekemistä.

Ekassa 10 min vuorossamme hiottiin pitkään tosi vinoa aloitushyppyä. Törppö kiersi sen sitkeästi vaikka suorin tie ja katsekontakti oli hypyn yli. Namikipon avulla tuli aina oikein, olin minä missä vaan, mutta ilman ei millään. Luovutettiin lopulta ja tehtiin alku toisella tavalla. Nyt treenattiin eteen ja takaaleikkaukseen lähtemistä. Se sujui namikipolla oikein mainiosti. Paitsi taas kuvion alun taaksetyönnössä tuppasi kiertämään koko esteen ellei tosi tiukasti ottanut yli. Tehtiinpä lopuksi hieno putki-puomi-erottelu sillä samaisella kipolla, ensimmäinen ikuna.

Tokassa vuorossa junnattiin tiukkaa takanaleikkausta. Se meni hienosti kun oli kippo, mutta ilman ei sitten millään. Välillä mokasin minä, välillä Sinni. Ja sitten jos sattui onnistumaan ja yritettiin jatkaa niin meni varmasti seuraavasta hypystä ohi.

Summa summarun. Törppö on nyt oppinut kiertämään hypyt. Se pyrkiin välttämään niitä jos voi, ei ainakaan ime niille vaan ennemmin päinvastoin. Se on ihan sama miten sitä ohjaa, kun ei se niitä ota ellei ole ihan pakko. Namikippo on ilmeisesti pakko, sille kyllä menee suorinta tietä hyppyjen yli. Nyt ei enää saa palkata hienoista irtoamisista jos niissä jätetään hyppyjä väliin. Ja kaikki hypyt vaaditaan ennen kun palkka tulee.

Sitten tietysti pitää treenata takanaleikkaukset tutuiksi ja yhteiset säännöt niihin. Että uskallan kääntyä ajoissa tietäen Töntön hyppäävän silti. Löysempää ja tiukempaa leikkausta. En saa pelätä omaa liikkumista vaan on mentävä tulta päin. Kuitenkin niin, että tietää miten liikkuu, miettii ja toteuttaa tarkasti vauhdin ja suunnanmuutokset. Eikä turhia käsiä huitomaan, yksi käsi kerrallaan, hartian kääntäminen riittää. Törppö on ihan hieno, kunhan nyt saadaan pikkuhiljaa yhteistä kieltä kehitettyä ja luottamusta!

Treenin jälkeen katsoin Oilin suoritukset ja sitten kaverukset kävivät äkkiä riehumassa ennen kuin lähdin kotiin syömään. Illalla tultiin taas takaisin.

Omiin treeneihin iti lähti mukaan kannustamaan. Joutui kyllä ansaan kun pennut olivat siellä parkkiksella kirmaamassa :) Tinni sai siis odottaa kun mentiin palluttelemaan pieniä. Tappi oli aika näkymätön taas. Kinusi vaan syliin koko ajan. Juoksi ensin sylistä syliin ja parkkeerasi sitten Marjon syliin. Muut temmelsivät hännät pystyssä siinä ihmisten välissä. Välillä menivät vähän turvaan kun lähelle tuli vieraita koiria, mutta pian kävivät niitäkin moikkaamassa. Tappi se vaan marisi syliin. Ei halunnut syödäkään vaikka muut ahmivat innolla. Tuli ihan Sinnin kotiinhaku mieleen. Pieni Sinninen kiipesi silloin kokoajan itsepintaisesti syliin ja aina ylöspäin niskaa kohti. Enkä sitä silloinkaan pitänyt kovin hyvänä merkkinä. Mutta Tappi on vasta viisi viikkoa, annetaan hänen nyt kehittyä rauhassa. (Vaikka kyllä se rehellisesti ihmetyttää kun muut pennut on niin paljon reippaampia samoissa tilanteissa.)

Tööpön treenit oli oikein positiivinen kokemus. Taidetaan olla vähän liian helpossa ryhmässä. Tehtiin takaatyöntökuvioita. Tööppö loisti kunhan itse liikuin vähänkin loogisesti. Ekalla kierroksella ahmin vähän liikaa ja alkoi mennä jo huonosti kun väsyttiin varmaan kummatkin. Tokalla kiekalla maltoin ja tehtiin tosi hieno ja vauhdikas kuvio. Alussa ja lopussa tasapainoiltiin ja Sinni oli oikein taitava, kyllä sen syvät lihakset on hyvässä kunnossa.