Siltarumpu

Tämän viikkoiset PAW treenit oli oikein mainiot. Sijoittuivat siis tähän aamuun.

Ekassa kierroksessa Sinni teki suoraa rataa ja minun piti tietysti juosta mukana. Yllättävän hienosti lähti irtoamaan ja tarjoamaan etenemistä. Hyppyjä ei niinkään ahminut matkalleen, mutta putket kyllä veti. Radalla oli viisi hyppyä ja putki ja parhaimmillaan Sinni meni kolme hyppyä ulkokautta ohi mutta silti lopuksi putkeen. Huonoimmillaan jäi kolmoshypyn jälkeen kyselemään, eikä mennyt enää mihinkään. Ei taidettu kertaakaan saada kaikkia oikein, vaan lopetettiin palkaten putken suulle eli kauimmaiseen kohtaan.

Irtoamisten jälkeen otettiin hyppy-rengas-A suoraa. Lähtöön oli nyt jotenkin hankala jäädä, taisi alkaa väsy painaa keskittymiskykyä. Lisäksi A:n alla ollut putki veti kovasti ja oli lieviä vaikeuksia saada Tööttö renkaalta A:lle, vaikka putki siirrettiin sivuun. Keskittyminen ensin lähtöön, sitten renkaaseen ja vielä A:han, oli ihan liikaa. Otettiin takaatyönnöllä hypyltä ja lopulta päästiin kaikki kolme estettä oikein. Jännä miten paljon näitä alkeellisia ratoja joutuu hinkkaamaan. Kumpikin pätkä oli oikeasti tosi simppeli ja silti niitä ei päästy oikein melkein millään. No, siinähän se oppi karttuu ja pienistä pätkistähän isokin rata koostuu.

Tokalla kiekalla tehtiin simppelimpää. Ihana keitetty sydän odotti keinutreeniä. Hetsattiin kohti keinun päässä odottavaa sydänpalaa, PAINA päähän täysillä ja annettiin vapaasti laskea aidan päälle. Olipa tosi vaikea muistaa, että se on PAINA, ei KIIPEE. Meni niin hyvin, että suurennettiin pudotusta ja lopussa laski jo maahan asti. Siinä kohtaa otettiin kakkospalkka mukaan, jotta saatiin myös kontaktiasento palkattua. Meni hienosti ja jätettiin eka palkka pois. Se oli virhe, ei Törpöllä ole mitään tarvetta mennä keinun päähän kun palkka on kerran maassa. Siis eka palkka takaisin, ekstra hetsaus ja taas toimi. Upea keinu siitä tulee, pitää vaan malttaa treenata huippupalkalla tarpeeksi. Oliskohan jopa niin, että voisi ehdollistua yhdistämään keinun laskun ja rämähdyksen supernamiin kun tarpeeksi toistaa?

Loppuverkka mäkimaastossa ja Sinnillä oli lystiä, siis ihan omaa kivaa pitkin pusikoita. Se taisi juosta jotain mielikuvitusjäniksiä sieltä ja sen lisäksi etsi siltarumpuja. Sinnin mahtava uusi huvitus on alittaa teitä siltarumpuja pitkin. Jokaiseen ojaan se dyykkaa riemuissaan ja tulee vielä riemukkaampana toiselta puolelta tietä ylös... Ihan terve huvitus, kunhan ei jää jumiin.

Iltapäivällä menin mukaan kun Tappi pääsi ulos ekaa kertaa, ja myös matkusti autolla ekaa kertaa. Autoilu oli sujunut hyvin, paitsi kun Kiusa villiintyi Ojangon kohdalla ja kauhistutti lapset huudollaan. Samaa huutoa oli perillä (ei Ojangossa vaan turvallisella pihalla) kun Kiusa näki minut ja odotti piiitkästä aikaa jotain puuhaa. Lapset oli aika kauhuissaan, sellaista äitiä ei oltu ennen nähty. Tulivat kuitenkin ulos ja tepastelivat reippaasti pihalle. Kiusa kaahaili onnessaan ja lapset olivat kyllä ihan reippaita, mutta väsyivät aika pian. Ei siis mitään mullistavaa kerrottavaa, ihan mukava iltapäivä kuumalla pihalla supersöpöjen pentujen kanssa.