Pikkunen Tööttönen oli niin väsynyt viime päivien seikkailuista, että jäi vaan nukkumaan kun lähdin maailmalle. Vaikka palasin heti kohta hakemaan jotain unohtunutta, ei tyyppiä näkynyt ovella.. Olisin kyllä ottanut mukaan, mutta ei väkisin. Aamupissalle sen sain kyllä ja sieltäkin tuli mustikkaa! Sen jälkeen vaan visusti jatkamaan unia.
Aktiviteetit sijoittui siis iltaselle. Mentiin Ojankoon tekemään hyvä mäkilämmittely. Se kesti melkein puoli tuntia ja sai hien pintaan. Palattiin kentälle ja kokeilin lasten koroketta, jonka olin napannut Marjiksesta kontaktitreeniin. Idea on, että Törpön on ihan itse opittava hidastamaan ja osumaan oikeaan asentoon korokkeelle. Aluksi opiskeltiin se, että tällä esineella tehdään ihan samaa kuin kontakteilla ja nopeastihan se ymmärrettiin. Sitten lisättiin vauhtia siveekkeenkierrolla, palkka kuitenkin namia kupista, että edes vähän hillitsee ja tietää miten päin asentoa tarjoaa.
Vauhti oli tosi haastavaa. Lisähaastetta toi myös ääni. Kun Tööppö huutaa niin etten itsekään kuule käskyjäni, niin voinko olettaa että Sinni kuulee? Päätin siinä, että se on sen oma ongelma jos ei kuule, kilpaa en ala huutamaan. Palkalle ei pääse ellei tee kunnolla, takaisin peruuttamalla pääsee vaan uuteen yritykseen.
Sain kyllä pikkuhiljaa siirrettyä siivekettä kauemmas ja uskalsin jopa ottaa vähän etäisyyttäkin. Jostain syystä ollessani Sinnin vasemmalla puolella, se pysähtyi huonommin, toisella puolella meni nätimmin. Oli kyllä kiva treeni, tarpeeksi simppeli ja nopea, jotta oikeesti saa treenattua sitä mitä pitää.
Jäähdyttely tehtiin Lilyn ja Amelien kanssa. Amelie oli Sinnille uusi tuttavuus ja se totisesti epäilytti. Pieni positiivinen russeli olisi vain halunnut leikkiä, eikä yhtään ymmärtänyt mitä Sinni rähjäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti