Tässä on ollu sellaista haipakkaa viime aikoina, että pakko oli jo vähän höllätä. Niinpä päätin pyhästi, että pari päivää ei tehdä mitää treeniä. Nojuu. Tietenkään tämä ei pitänyt, ei eilen eikä tänään. Mutta melkein.
Eilen olin äitillä syöttämässä liskon. Se oli taas ihan hullu, vaikka viimeksi perjantaina sai ruokaa. Nytkin hyppi mua päin lasille heti kun näki ja parkkeerasi siihen kupin päälle. Ei auttanut kuin kaataa ruuat siihen päälle, nyt oli pitkästä aikaa kurkkua! Otus alkoi heti syömään taas, mutta taisi olla kuitenkin jo toipunut nälkiintymisestä sen verran, että alko ujostelemaan parin suupalan jälkeen. Siihen se jäi tuijottelemaan ja me lähdettiin Sinnin kanssa lenkille.
Kierrettiin vanha kunnon kolmepilkkukutonen. Muuten vastustin kaikkia houkutuksia tehdä mitään ylimäärästä, mutta Ojangossa oli ihan pakko vähän poiketa. Niin ja sitä ei lasketa, että Sinni kävi itsekseen mennen tullen kastautumassa. Menomatkalla suoritti koko toimituksen ihan hiljaa, vaikka uikin vähän! Tullessa oli enemmän ääntä ja vähemmän kastautumista, lähinnä kahlausta.
Ojangossa tehtiin nopea hyppytekniikkatreeni. Takaatyöntönä ja kilpaa palkalle juosten perussarjaa höystettynä okserilla kaukana takana jotta saatiin pidempi matka juosta kilpaa. Otettiin 3 toistoa molemmille puolille. Sitten korkeampia hyppyjä pitkällä suoralla joka koostui putkesta ja kolmesta hypystä. Alkuun laitoin ekan hypyn 40 tokan 45 vikan 35. Hyppy tuli liian pian putken jälkeen kai koska meni ekaa päin, tokasta yli ihan kauhealla räpiköinnillä ja vikasta ohi. Alkoipa hyvin. Otin toisen toiston samoilla korkeuksilla jotta pääsisi korjaamaan, nyt hyppäsi kaikki mutta näytti ihan kauhealta. Olipas tosi fiksua. Sitten laitoin rimat ihan alas ja yhtäkkiä alkoi eilisen keppiepisodi painamaan. Joten vika toisto tehtiin aloittaen kepeiltä jotka oli suoran vastakkaiseen suuntaan, siitä taakse työntö putkeen ja MENEMENE-yhdessä maaliin. Kepit meni hienosti, putkeen irtosi upeasti, mutta hypyt oli edelleen rumia ja ei edennyt loppuun kovin lujaa.
Nyt on ihan totta annettava tämän huippu-urheilijan levätä, hemmetti. Illan hän kyllä lepäsi kun minä olin moikkaamassa Tappia monta tuntia :) Sille pitäisi virallista nimeä kehittää, 15 merkkiä ja T:llä alkavia sanoja. Mulle tulee mieleen vaan Tuutintäydeltä ja Tupatarkastus..
Tänään olin oikeasti aika lähellä todellista lepopäivää. Ei se ole niin paha jos lukkotyöpäivän piristykseksi kävin Marjiksessa pihalla tekemässä ihan muutaman kontaktin. Eka parit hihnassa, lelu eteen ja itse jäin taakse. Jouduin auttamaan pysähdyksessä aluksi, mutta alkoi se löytymään. Otin hihnan irti ja edelleen onnistui!! Tosin se ALAS piti sanoa aika selvästi, ihan käskemällä. Pelkkä KIIPEE ei Sinnin mielestä liity mitenkään kontaktin tekemiseen. Toi meidän pikku-A on vaan niin pieni, että hankala keritä sanomaan kumpikin käsky kun siitä läheltä toimittiin. Meni siis surutta läpi jos ei kerinny sanomaan kunnolla ALAS, mutta heti kun sen sano paremmin niin pysähtyi upeasti. Ja lähti JESsillä hienosti eteen! Siihen vaikutti varmasti myös se, että palkka oli lelu. Se erottui hyvin ja niillä on treenattu muualla JESsiä paljon.
Illalla käytiin puolen tunnin rauhallinen lenkki, ei varsinainen ravilenkki kun en halunnut stressata nyt. Nyt on pääasia levätä.
Ainiin, Frank's on hyvää Sinnin mielestä niin maku kuin masu toimii. Mutta mininappulat on isompia kun Nutrossa. Sen lisäksi tajusin eilen, että mullahan menee tämä koko konsepti ihan uusiksi Tapin myötä! Lenkkinappulan on pakko olla yhtä ja samaa, en mitenkään voi kantaa kahta eri pussia ja keritä vaihtelemaan niitä tarpeen mukaan. Lanseeraan nyt termin "lenkkinappula" selventääkseni tätä mun systeemiä: Varsinaisesti ruokaa saa kupista illalla. Mutta päivän mittaan pyrin antamaan palkkana noin puolet Sinnin ruuasta. Tuleepahan palkattua koiraa runsaasti ja oikeasti tehtyä sen kanssa jotain ajatuksella. Lenkkinappulaa on siis se mitä otan aamulla pussiin mukaan kun lähdetään maailmalle. Sen on oltava mahdollisimman pientä, jotta sitä riittää toistoihin kunnolla, siksi on tärkeää, että Sinnin ruoka on kaiken kaikkiaan mininappulaista. Illan kuppiannos voi toki olla isompaakin, mutta helpompihan se on jos on vaan yhtä laatua.
Nyt olin siis viimein löytänyt Sinnille ja mulle varsin hyvin sopivan ruokaratkaisun. Tai pitkällisen prosessin jälkeen päässyt jo aika lähelle oikeaa. Tosin en edes taida haluta jäädä ikuisesti mihinkään yhteen nappulaan, joten tämä jatkuu kyllä vielä. Mutta tämä Tapin ymppääminen kuvioon aiheuttaa nyt pahan tilanteen. Lenkkinappulan täytyy sopia molemmille. Iltaruuat voi olla eri, mutta olishan se kiva jos löytyisi se yksi ja kaikille/kaikkialle sopiva.
Tietysti ensisijaisesti mennään Tapin mukaan, sen on saatava kunnon ruokaa kasvuun. Sinnin puolesta ei ole niin nuukaa kunhan maha kestää. Penturuokaa sen siis olla pitää. Onneksi niissä on pientä nappulaa pääasiassa niin ainakaan sitä ei tarvi murehtia. Mutta millainen pentunapu sopisi Sinnille? Nehän on tosi tujuja ja Sinni ei nykytiedon mukaan sellasia kestä. Ainakin kalaa haluan välttää. Selailin tossa jo kovasti tuoteselosteita ja Roburilla oli joku pentunappula missä ei ole kalaa ja rasvaakin oli suhteellisen vähän vaikka valkuaista paljon olikin. Se olisi Sinnille aika hyvän kuuloinen. Tapille tietysti saisi sitä rasvaakin olla. Mutta jos nyt sitten antaisi molemmille sitten eri iltaruuan. Sinnille näitä mitä nyt on ja Tapille jotain rasvasta. Onko se sitten tyhmää kun Tappi saa palkkana huonompaa/ei niin herkkua nappulaa kun ilmaiseksi kupista...? Sinnillähän tuo menee varsin mainiosti sen suhteen.
Niin ja siis tietysti Tappi saa joka tapauksessa ruokansa pitkin päivää niin kuin pennun kuuluu, en nyt sentään aio sitä heti yhdelle aterialle laittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti