Ihan noin vaan, tänään kurvasin ekaa kertaa kohti I-Hahin uutta kenttää Kivikossa. Varpikset jalassa, keitetyt sydämet pussissa. Kenttä olikin aika outo, auto piti jättää hornan tuuttiin. Siis nappulat taskuun, rokkarit käteen ja kohti kenttää.
Siellä olikin melkoinen jono ilmottautumiseen ja me vaan siihen jatkoksi. Oli siinä Sinnillä sietämistä kun joka puolella oli kosketusetäisyydellä koiria. Haukkupanta kuitenkin pakotti kestämään sen ja kyllä sinne välillä nappulakin upposi, eli ei se niin kurjaa ollutkaan.
Ilmottauduttiin minimölleihin yhteen starttiin. Eihän maailman pienin pumi voi mitenkään kilpailla missään muussa kuin kaikkein pienimpien luokassa.
Rataantutustuminen tuntui oikein hyvältä, ihan turvalliselta. Rata oli ihan ok, vähän mietiskelin miten kontakteilta lähtisin kun ei näitä nyt ole vielä treenattu. Päätin ettei nyt ainakaan tarvi kaahata ohi kun kuitenkin vauhdilla tullaankin.
Pitkään jouduttiin odottamaan, silti en uskaltanut lähteä hakemaan sydämiä autolta. Onneksi olin ottanut Sinnille palkkaremmin niin eiköhän näillä selvitä. Tämä kisa ei nyt ole varusteista kiinni.
Viimein tuli meidän vuoro. Oli ihan hyvä mieli mennä starttiin, ihanaa tehdä se Sinnin kanssa. Hihna irti ja pikku hullu huusi tapansa mukaan kuin mikäkin. Asettui kiltisti väliin ja vaikka huusi koko ajan, niin luotin pysyvän lähdössä. Hienosti pysyi ja rata lähti hienosti menemään. Ihana Tööttö! Loppuradasta alkoi jo selvästi olemaan sitä mieltä, että palkkaa pitäisi jo tulla. 17 estettä silti melko radanomaisesti. Kolme kieltoa sieltä rapsahti ja tulosta en tarkemmin tiedä kun lähdettiin heti pois sateen tieltä.
Kotona käytiin heittämässä pyörälenkki. Hyvin kulki ja se sade ei koskaan tullut meille asti.
Tänään ostin Roburin penturuokaa. Sinni sai ekat maistiaiset ja tykkäsi, katsotaan mitä maha sanoo huomenna.
Ihan mahtavaa! Siinä se nyt on, PAWin uusi lupaus.
VastaaPoistaMe oltiin Pennalassa.