Valinnanvaikeus

Onpas ollut pohdinnantäyteiset pari päivää. Eilen olin katsomassa pentuja muutaman tunnin ja tänään toisen mokoman. Ollaan oltu mökillä ja maatilalla. Halusin nähdä mikä se Tappi on tyttöjään, mitä se edellisten tapaamisten käytös on ollut. Ja miettiä olisiko päätös nyt lopullinen vai vaihtaisiko sittenkin. Ikää on nyt melkein kuusi viikkoa, ensi viikolla pentutesti. Jos nyt tähän summaan näitä plussia ja miinuksia:

v.pun:
+hurjan rohkea, reipas, vilkas, potkua löytyy, varma medi
-turhan kipakka ja malliltaan lyhyt
iso:
+tasapainoinen, rohkea, leikkisä
-liian raskas, maxi riski
vaalea:
+tasapainoinen, sosiaalinen, iloinen, hyvä koko, mieletön taistelutahto
-edellisiä varovaisempi, ehkä ääniherkkä, maxi riski, liian rauhallinen?
viliotti:
+iloinen, sosiaalinen, kivan mallinen, varma medi
-turhankin ihmisrakas: aina ei tiedä onko arkuutta vai mitä kun haluaa vain syliin eikä leiki, varovainen

Olen tässä taipumassa nyt vaaleaan. Ison luonne olisi tosi kiva, mutta vartalon tyyppi ja koko ei ole agilitykoiralle hyvä. V.pun olisi harrastusmielessä paras, mutta sitä tärkeämpää on, että tulee juttuun kipakan Sinnin kanssa. Siksi pitää valita noista varovaisemmista. Vaalea on parempi siinä, että menee taistelutahdolla varmaan ennemmin pelkoja kohti kuin viliotti laumavietillään. Lisäksi on parempi, että Sinnin kaveri on sitä selvästi isompi, selvempi arvojärjestys niin. Juu, mutta hän ei voi olla Tappi. Olen tuumannut, että Hoppu olisi kiva. Hän näyttää ihan Hopulta. (Päätin, että se taipuu noin.)

Sinni taas. Hänen kanssaan menin eilen tekemään niitä viikonloppuna kaivelleita takanaleikkauksia. Tein liian vaikeaa ja liian suunnittelematonta harjoitusta ja **tuiksihan se meni. Ihan järkyttävää huutoa ja säätämistä, mitään ei tullut, väsyttiin ja turhauduttiin vaan molemmat.

Tänään oli onneksi heti PAW ja pääsin korjaamaan eilisen kauhuja. Nyt tehtiin järkevämmin ja sujuihan se. Tai olihan se edelleen vaikeaa, pitää yhdistää liike ja käsky ja silti Sinnin malttaa tehdä mitä pyydetään. Ja se pitää pystyä tekemään ilman valmista palkkaa, koska sen avullahan menee mikä vaan. Saatiin onnistumisia, vaikkakin vaatimustasoa oli laskettava eilisestä noin valovuosi... Mutta jälkiruuaksi Sinni näytti hienon putki-putki- leijeröinnin, jotta osataan me edes jotain mitä kaikki tehisläisetkään ei osaa :)

Toka huki käytettiin taas keinun sahaamiseen. Sydäntä meni pussillinen ja hienoja toistoja esiintyi ihan kivasti. Nyt sai laskea alusta asti suoraan maahan, se ei ollut ongelma. Ongelma oli edelleen se, että keinun päässä on oltava selvästi eka palkka tai Sinni oikaisee suoraan kakkospalkalle. Ei se liikettä tai rämähdystä arastele, mutta miksi nähdä vaivaa kun pääsee helpommallakin? Tämähän olisi tietysti vaan vaadittava, mutta siinä häviää sillon vauhti, joten mennään nyt vielä neidin mielen mukaan. Toivotaan, että toistot tuo vauhdikkaan rutiinin, joka toimii silloinkin kun nami häivytetään pois.