Miten seinälle kiivetään? Miltä se näyttää? Itse en ole koskaan tätä ilmiötä päässyt näkemään. Enkä tiedä olenko siitä onnellinen vai onneton. Toisaalta kai hyvä, koska sehän edustaa huonon koiranpidon ilmentymää. Toisaalta huono, koska väittäisin kyllä hoitaneeni koiriani ajoittain niin, että ne periaatteessa olisivat tätä käytöstä voineet esittää. Mutta kun ne eivät kiipeilleet, niin ne eivät myöskään vaatineet oloihinsa välitöntä parannusta. Mun koirat on oireilleet seinille kiipeilyä aiheuttavasta kohtelusta ihan eri tavoilla, paljon hankalammin havaittavilla ja usein sitten väärin tulkituilla.
Tähän pohdintaan päädyin kun mietin, että Sinni saisi nyt lomailla niin pitkään, että alkaa kiivetä seinille. Sitten pitäsisi ainakin olla levännyt tarpeeksi. Sitten tajusin, että eihän tuo koskaan ala mihinkään kiipeämään. Sehän oli oikein sopeutuvainen leikkauksen jälkeiseen pitkään täyslepoonkin, itseasiassa elämä sujui silloin oikein hyvin. Tosin olihan se nyt ihan eri asia. Eihän me sillon jouduttu kohtaamaan ollenkaan sitä tilannetta jossa Sinnin seinillekiipeilytila tulee esiin. Sinni kiipeilee seinille olemalla erityisen hermostunut ja huonokäytöksinen ulkona. Ja tässä kohtaa ajatusketjuani tajusin, että ehkä sittenkään ei ole hyvä odottaa Sinnin kiipelyvaihetta.
Sitä paitsi se ei ole fyysisellekään hyvinvoinnille mitenkään erityisen arvokasta levätä niin paljon. Vaikka Sinni on nyt niin kippurassa, että pissatessakaan ei selkä suoristu kunnolla, niin ei se pelkällä levolla siitä suoristu vaan päinvastoin, alkaa vaan vakioutumaan väärin päin. Parempi pitää yllä jonkinlaista liikettä ja elämää ja kunnon ravihan on aina parasta lääkettä mihin vaan jäykistelyyn.
Eilinen vielä mentiin vain pieni lenkki Ojangossa kun olin vetänyt treenit. Kotona venytin selkää ja jumpattiin. Ainiin ja iltapissalla innostuin lähtemään kiertämään korttelia. Piti nimittäin testata miten pitkään pikapissaravi säilyy. Olen nimittäin jo tosi pitkään nautiskellut aamuin illoin koko lenkin kestävästä kävelyvauhtisesta ravista. Siis sellaisesta, johon Sinni ei tunnu ollenkaan pystyvän normaaleilla lenkeillä! Jostain syystä noilla parin sadan metrin pikalenkeillä se ravaa ihan ongelmitta ilman, että mun tarvii juosta perässä.
Siis eilen lähdettiin testaamaan tätä ihmettä. Ja sitä kesti yllättävän pitkään. Vasta puolessa matkassa ravi rikkoontui eikä enää sitten palannut samanlaisena. En osaa sanoa oliko syy viereisestä metsästä kuulunut koiran rähjäys vai se kun oltiin jo niillä normaaleilla lenkkihuudeilla. Pitää jatkaa tutkimusta kokeilemalla eri reittiä, ei ollenkaan tonne metsään päin.
Tänään oli vuorossa pyörälenkki. Mentiin meidän tavallinen reilu 4 kilsaa. Sinni sai kokonaan määrätä tahdin, vaikka mua ärsyttää aina se miten poispäin kotoa madellaan ihan naurettavaa vauhtia. Puolessa matkassa löytyi taas vauhti ja tultiin reippaasti kotiin. Jopa nurtsia pitkin sain Töötön juoksemaan niin saatiin tehokasta treeniä. Ihan hyvin juoksi, selkä ei tosin vieläkään tullut ihan suoraksi.
Tööppö muuten valmistautuu Tapin tuloon, tulee jo maitoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti