Puuhapäivä

On tässä nyt kaksi päivää ollutkin rauhallista normilenkkeilyä. Tänään oli hyvä aktivoitua.

Päivällä PAWin treenit. Treenattiin VÄLISTÄVETOJA. Oli ihan hirveetä ja taas ymmärsin miksi niitä en ole treenannut. Enkä aio vastaisuudessakaan treenata. Niissä tarvitaan montaa asiaa samaan aikaan ja niitä kaikkia asioita on paljon parempi treenata erikseen. Välistävetotreeni oikeastaan tekee vain hallaa sille ohjaukselle mitä haluan vahvistaa. Tämä on niin paljolti fiilisjuttu, että en erittele enempää. Kyllä me lopulta jotain onnistunutta saatiin aikaiseksi, mutta onko se ikinä kovin makeeta vaikka kuinka hienoja välistävetoja onnistuisi tekemään?

Myöhemmin tehtiin paljon makeempia juttuja. Ekana isoa A:ta. Sain juosta ihan kunnolla vauhtia muuttamatta ohi ja Törppo tyssäs kun seinään! Ja lähti upeasti täysiä lelulle JES:istä. Oli niin upeita suorituksia monta peräkkäin, että oltiin kerrankin viisaita ja lopetettiin ennen kun alko tulemaan virheitä.

Puomilla oli vähän vaikeempaa. Halusin siihen lähestymiseen ottaa pari hyppyä, mutta se ei käynytkään ihan niin. Hypyt oli vinossa puomin lähestymiseen nähden ja Sinni ei kerta kaikkiaan osannu sihdata niiltä saadussa vauhdissa kapealle puomille. Piti laittaa ihan suoraan ja ottaa pari kertaa pelkkä puomi alkuun. Kontaktille pysähtyminenkin tuotti vaikeuksia kun miten sitä pieni koira voisi muistaa esteen alussa sanotun ALAS-käskyn vielä siellä lopussa? Juoksi surutta läpi ellei käskyä tullut alasmenolla.  No täytyy myöntää, että uusia juttuja oli melko paljon. Yksittäisinä ne toimi kaikki.

Loppuun parit kepit putkesta lähestyen. Ekaksi ilman mitään: hyvin. Sitten putkesta ja ei taipunut kakkosväliin. Uusintaotolla menikin sitten mainiosti koko hoito! Vauhti oli tässä vaiheessa jo hiipunut ja rytmissä oli vaikeuksia, mutta tunnollisesti hoidettu silti. Kyllä Töpseli on taitava! Oikein pätevä! Peräti super!

Iltapäivällä iski innostus lähteä vielä mustikkaan. Otettiin taas Oili (ja sen mamma) mukaan. Kolme tuntia vierähti ja lapsilla oli lystiä, ihan hullua menoa! Tänä iltana meillä on väsynyt koira. Mutta ihan terve ja rennosti liikkuva. Ja mulla reilu nelisen litraa lisää mustikoita.

Paitsi, että olinhan minä eilen katsomassa Tappia. Täytyy sekin kertoa kun kerran otsikossakin hänestä puhutaan. Eilen syötettiin jauhelihaa ja leikattiin kynnet lapsilta. Oli antoisaa seurata miten erilailla tyypit reagoi ja tutustua luonteisiin sitä kautta. Saattaapi olla, että Tappi henkilöityi nyt aika pitkälle. Lukkoon ei vielä voi mitään lyödä, mutta melkein.

Tämä nykyinen Tappi oli oikein fiksu jauhelihan kanssa. Osasi ja halusi syödä nopeasti ja ihmettelemättä, kun muut pyörittelivät ruokaa pitkin kättä ihmetellen miten sen saisi suuhun. Löysipähän lattialle tippuneita murusiakin toisin kuin siskonsa. Kynsienleikkuussa hän oli viime kerralla käynyt kovan taiston ja nyt oli selvästi oppinut siitä. Raivostui kyllä, mutta tyyntyi pian ja hyväksyi kohtalonsa, ja oli ihan iloinen heti päästyään takaisin laatikkoon. Lisäksi hän oli se, joka oli kaikkein eniten tutkimassa minua koko ajan ja ihanasti kölli selällään nauttimassa rapsutuksista. Niin, ja onhan hän pieni ja kaunis, pitkä runko ja muutenkin hyvän tyyppinen rakenne. Eikä sovi unohtaa hänen merkkipantaansa, joka on lempiväriäni... Voi ei, mitähän tästä tulee.