Reissupäivät

Käsittämättömän ennenkuulumattoman pitkän päivitysvälin perusteluna on viime päivien intensiivinen ohjemisto. Onneksi muisti vielä pelaa ja saan asiat nyt ylös.

Perjantaina tehtiin tosi pitkä normilenkki, paljon uintia, sitäkin enemmän rannalla rauhottumista ja keskittymistä, rantoja ja metsiä pitkin kirmailua. Oltiin luonnonlapsia kummallakin varpaat mudassa. Märillä kallioilla varpikset oli vaaralliset, ei mitään pitoa, myöskin märät juuret oli petollisia. Mutta vaaroja vältellen nautittiin kauniista päivästä sateen jälkeen. Kotona riitti puhdetyötä kun Sinni oli saalistanut turkin täydeltä takiaisia... Illalla lähdin Tehis-kokoukseen ja jätin Tintin itin kanssa kotiin. Tein lohdutukseksi pellillisen lihapiirakkaa, ehkä kärsimys oli kestettävissä.

Lauantaina heräsin ilman Sinniä kylästä ja lähdin päiväretkelle Turkuun. Käytiin menomatkalla poimimassa karviaisia, syömässä croisantteja ja juttelemassa dark side-koirista. Perillä nähtiin pentue ensiulkoilulla, pohdittiin ihanaa, vaikeaa ja tärkeää valintaa. Paluumatka meni ankarassa pohdinnassa ja illalla tehtiin päätös. Sen jälkeen tulin hyvillä mielin kotiin oman päätökseni luokse ja lähdin sen kanssa metsään. Sitten perkasin marjoja, tein eväitä huomiselle ja menin ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina Sinni pääsi mukaan menoon. Päivä alkoi reippaalla puolen tunnin pyörälenkillä. Sitten kohteena oli päänkurissapitoluento Lahdessa. Sinni oli hienosti kurissa mukana luennolla, jos ei olisi ollut, olisi ollut tyytyminen kahdeksaan tuntiin autossa. Luento oli raskas, paljon tuttua asiaa, yhtä sekavasti kuin omassakin päässä, mutta myös jokunen kokemus, jossa nähtiin metsä puilta. Ensinnäkin asiat täytyy pitää oikeassa mittakaavassa, vaikka väkisin. Toisekseen sitä voisi vähän elää niin kuin opettaa ja ajatella positiivisesti, elää tässä hetkessä eikä menneessä. Tärkeimpänä olisi lakata lietsomasta epäonnistumismielialaa, alkaa jutella itselleen mukaviakin välillä.

Sunnuntai jatkui pienellä ulkoilulla, suurella herkuttelulla ja jättimäisellä maailmanparantamisella. Kello taisi olla neljän pintaan kun viimein annettiin unelle periksi. Olihan se hyödyllistä.

Maanantai käynnistyi vähän hitaammin. Joskus kahden aikaan oli heräilty tarpeeksi, syöty maittava aamiainen eilisen jämistä ja pullateestä. Vuorossa oli mustikkametsästys. Retki oli menestys, koirat juoksi, runosuoni pulppusi ja kolmessa tunnissa sain reilun 7 litraa. Kisällini oli paitsi sivistynyt myös hyvin kehityskelpoinen, suurin onnistuminen oli niin mainion mustikkapaikan löytäminen, mutta ei sovi vähätellä itsensävoittamista ja energian uudelleenkohdentamisessa onnistumista.

Sinni kehittyi etsintä- ja vartiokoirana vaikkei niin poikien leikeistä perustanutkaan. Löysi hukkaamani ämpärin kannen ja puolusti sitä raivoisasti tunkeilijoilta. Kirva esitti itsestään uuden puolen laatutietoisena superfoodistina. Mustikkaimurointi vähän meni ehkä yli kun retken päätteeksi kuittasi käyntimme tuotoksella, joka oli mustempi kuin itse tuottaja. Safi teki hyvin selväksi, että belgit huutaa paljon enemmän kuin pannonialaiset, kikkurat oli hiljaa kun jättiläiskoira piti mökää lähes koko ajan.

Kotimatkalla kävin hakemassa äitiltä vielä kolmisen litraa mustaherukkaa ja tietenkin moikkaamassa Tappia. Kommunikaatio oli tosin katkeillut ja meitä odotettiin Sadun kanssa vasta tiistaina. Mentiin kuitenkin ja ihmeteltiin vähän vaisuja lapsia pari tuntia. Leikattiin kynnet taas ja Tappi oli edelleen eri mieltä, mutta antoi sitten olla. Tappi saattaa myös olla Muikku.

Sama runomitassa:
Eihän sitä kerkiä kirjottaa
kun pitää ympäri ämpäri kaahottaa
perjantaina otettiin kesän vikoja ulkouinteja
illalla söin ja kuuntelin Tehis-puinteja
lauantai oli pentupäätösten päivä
onneksi illaksi poistui huolen häivä
sunnuntai alkoi pyöräillen reippaasti
vaan tuliko pää sittemmin kirkkaaksi?
maanantai toi mahtavan saaliin
Tappia moikaten tuli reissuputki maaliin